Palasin just kotiin hirveän ajomatkani jälkeen... Juu, lähdin tosiaan vähän ennen ilta-yhtätoista kohti vantaata hakemaan isin tulevaa tietsikkaa Janilta.

Eihän se tietenkään nappiin mennyt.

 

Kilsan päässä kotoa jarrupoljin potkaisi ensimmäisen kerran vastaan jarruttaessa. Viiden kilometrin päässä alkoi kuulua jostain trrrrrrrrrrr-ääni, jonka aikana jarru potki vielä pahemmin vastaan. Kymmenen kilsan päässä auto alkoi kuulostaa pesukoneelta... Olin tottakai kehä kolmosella, jolta ei ihan niin vain käännytä takaisin. Köröttelin neljääkymppiä ja päätin mennä kuitenkin perille asti.

Janin luona nappasin sen kyytiini ja yritin havainnollistaa auton ääniä, mutta koska kaikki mikä Janin koskiessa on alkujaan rikki, korjaantuu, ei autosta kuulunut kummenpaa kuin vaimeaa rahinaa.

 

Paluumatkalla ääni paheni, ja motarin jälkeen päästyäni hiljaisemmille teille, tarkalleen keskiyöllä, päätin pysäyttää auton tien sivuun. Olin kyllä aiemminkin pysähdellyt bussipysäkeille. Soitin kotiin (mitä olin myös harrastanut ahkerasti joka pysäyksellä) ja päättivät sieltä tulla toisella autolla hakemaan.

Siinä sitten kyyristelin peloissani vilkku päällä (ei hätävilkkuja, koska en halunnut ohikulkijoiden pysähtyvän) ja yritin samalla etsiä hävinnyttä luurin kynää...

Ratsuväki saapui, ja tuomio oli seuraava; vetoakseli poikki ja abs oli yrittänyt pitää jotain (renkaat?) samalla nopeudella, ja sen takia lukinnut vasemman etujarrun. Vasen rengas oli myös tulikuuma... Siinäpä sitten kytkettiin hinausköysi ja isi hinausautossa sekä äiti volvon ratissa köröteltiin kotiin.

 

Pitäisikö tässä ruveta taikauskoiseksi, keltainen täysikuu ja keskiyö.