Meseeeh, kurja ruoja. En ole offlinessa, en varmasti.


ja nythän se toimii kun justiin pääsee sanomasta.

Haha, että sellanen Zodiak-juttu. Tanssiahan se oli, jonkunsortin nykytanssia kahelin ranskalaisen opastuksella. Se oli pikkuriikkinen mies, jonka pää kuitenkin oli normaalin miehen pään kokonen. Ja se vaikutti kauheen hermostuneelta, tärisi ja liikku nykimällä, paitsi sillon kun se tanssi. Eikä se koko aikana sanonu kun yhden sanan suomea. Englantia ei sanaakaan.
Arvaamalla ja välillä oman opettajan tulkkauksen avulla sitten ryhdyttiin tekemään kaikkea mielenvikasta, ja välillä sanottiin jotain satunnaista ranskaks. (a', dö, trua, kätr, sänjk, sis, set, yit, nöf, dis.)

Ensin piti liikutellä kättä kuin putoavaa lehteä ja hokea nimeään, shömabel Jenni, shömabel Jenni, shömabel Jeeeeennnni. (Je m'appelle Jenni)
Ja sitten piti tehdä samaa kaverin kädelle ympäri sitä tilaa missä oltiin, ja kaverin piti hokea.
Tuo johti jonkunsortin rentoutusharjoitukseen, jota pikkumies havainnollisti tarttumalla teemun päähän ja liikuttelemalla sitä sivuille ja ylös ja alas, sitten sen käteen, tehden samaa, ja jalkaan, samalla idealla. Ja kaikki kuoli nauruunsa :D
Mutta sitten meitin piti tehä samaa toisillemme... "imp-ro-vi-zoi!"
Sitten oltiin rikkinäistä puhelinta, ja istuttiin sen jälkeen rinkiin, ja piti sanoa vieressäolijalle käsipäivää, merci ja au revoir.
Ja sen jälkeen ranskalainen poskisuudelma :'D Arvatkaa vaan kuka istu pikku-ukkelin vieressä kun tämä siinä ringissä näytti mitä piti tehdä, ja oli joo pikku järkytys kun tämä yllättäen kumartui lähemmäs ja moiskautti parin sentin päässä poskesta :D
Tyypillinen suomalainen.
Ja eero antoi villelle pikku taistelun jälkeen ihan kunnon pusun poskelle. Aww :'D

Kun poistuttiin ratikkaan, tuli yhdelle pojista puhelu, että isänsä on joutunut sairaalaan. Voi raukkaa, tämä kuulemma hyppäsi pois ratikasta ennen kuin se lähti ja juoksi metrolle. Olis se vaan kaameeta jos ittelle tulis tollanen soitto.

Huomenna raflamuseoon.