Että semmoinen hotellipäivä. Paikalla oli tarkotus olla kaheksalta, ja koskas mä siellä olinkaan? -n. 7.20!
Mutta kun en tienny tarkalleen kauanko kävelymatkassa kehä kolmoselta sinne kestää. Ja ajattelin muutenkin olla paikalla puolelta.

Marssin pää pystyssä etuovesta sisään (kumma kun ei siinä kohtaa jänistyttänyt yhtään) suoraan vastaanottotiskille, ja ehdin sanoa "moi, mää oon ravintolak-" ennen kun joku jo tervehti, pyysi seuraamaan ja kipitti kohti alakerran ravintolaa. Ja se joku oli Satu, ravintolapäällikkö, joka meitä sitten opasti koko päivän.

Vaihdoin vaatteet pukuhuonetilassa (kaappisählingin jälkeen, joku oli ilmeisesti pesiytynyt kaappiin, joka oli tarkoitettu ekstroille) ja hiiviskelin laukkuni kanssa takaisin ravintolan ovelle. Työasu oli aika vapaavalintainen, valkonen paita, nimikyltti ja mustat housut oli ohje, mutta hametta sai pitää (ei mulla muuta ois ollutkaan) ja liivi oli vapaaehtonen. Ja myöhemmin kun tuli kengistä puhe, niin mulla ne kuulemma oli ihanteelliset (no saa luvan ollakin, kun ovat kiskurihinnalla työasukaupasta ostetut + kerran suutarillakin käyneet*), tylppä kärki, leveä korko ja sopivasti tilaa varpaille*.

Mää jäin Jasminin kanssa alas aamiaiselle, Teija lähti kerroksille. Siellä työasuna käy ihan vaan omat vaatteet, ja päällä solin keltanen teepaita. Rankkaa hommaa kuulemma.
Luettiin ensimmäisenä aamuvuoron ja lounasajan tehtävät, hypäten kuitenkin yli kaikista bongaukseen liittyvistä, ne ei kuulemma kuulu toimenkuvaan.

Meidän työt vastas aikalailla samaa mitä perhossakin tehdään salissa (+kabinetissa), eli blokkailla pöytiä, kattaa niitä uudestaan, tiskata ja kaadella kahvia. Ja aamiaisen lopussa vaihtaa lounaskatteeseen.
"Lisätyönä" kävin viimeistelemässä yhden kokoustilan, oioin tuolit, paperit, lasit ja kirjoitusalustat, kieputtelin johdot lenkille, toin neljä vesikannun aluslautasta ja kävin täyttämässä parille lasilautaselle lisää pieniä pääsiäismunia. Ja yksinäiset kindermunat sain pitää itselläni ;)

Ja ruoka, ah. Aamupala puoli kahentoista (vai olikos se puoli yhentoista?) aikaan oli suoraan aamupalabuffasta, eli tarjolla oli vaikka mitä herkkuja. Namnam.
Päiväruokaa sai myös pyytää keittiöstä ja sekin oli ilmeisesti samaa mitä asiakkaillekin, omalle lautaselleni päätyi kanaa, ranskalaisia ja jumalaista bearnaisekastiketta.
Ja heti syötyäni pääsinkin kotiin. Jasminilla oli kiire johonkin, joten se ei ottanut syötävää, vaan lähti sen jälkeen kun tajusin kysyä työsopparista ja liikeideatehtävästä. Sopimus saatiin palautusvalmiiksi, mutta liikeideasta ja muusta ehditään kuulemma puhua myöhemmin. Tarkoitus oli tänään, mutta koska Sadun vuoropäällikkö oli sairaana, ei tämä ehtinyt istua alas juttelemaan.

Mutta mitäs muuta jäi mieleen... Ainiin! Otsikon juttu, eli jatkuva hymyily. Perhossa siitä ei juuri huomauteltu, mutta tuolla Satu muistutti vähän väliä että pitäisi hymyillä kaiken aikaa. Ja kuulemma tulee kutittamaan jos en näin tee. Mutta minkäs teet kun ei juuri hymyilytä silloin, kun yrittää ensin mokeltaa englanniksi asiakkaalle ettei ole aavistustakaan missä ruokailuvälineet on, kiertää buffapöytä ympäri asiakkaan kävellessä perässä, ja sitten tajuta että pöydissähän ne. Hyvän kuvan annoin varmasti henkilökunnan asiantuntemuksesta!

Sovin muuten työvuoron huomisellekin, saanpa ainakin sen "ylimääräisen" (kun viime perjantai oli vapaa) seitsentuntisen pois kummittelemasta.





Ja tämä päätynee sitten melkein suorana kopiona hotellijuttujen ohjaajalle, meidän meinaan täytyy pitää hotellipäiväkirjaa vähintään kolmesta päivästä.