Hihhihhii. Hiivinpä hakemaan läppärin peilipöydän vierestä, poikkeuksellisesta paikasta, ja kun hiippailin takasinpäin, isi löntysti makkarista jotain allergialääkkeitä tankkaamaan. Ei se kyllä tainnu huomata mun pikasta livahdustani tänne, eikä myöstään mustan laukun puuttumista valkeesta kulmasta.
Ja kyllä, oli pakko hiipiä koneelle. Lokaamaan. Vaikkei ny mitään erityistä sanottavaa ookaan. Mutta koskas mulla oliskaan? Ja täytyyhän mun ny joka päivä jotain kirjottaa kun kerta jo alotin.
Koulussa en tainnu suoraan sanottuna oppia tänään yhtään mitään. Kertauksen kertausta ylihuomenna alkavaan koerumbaan. Kannattavasta ravintolatoiminnasta on joku pieni idea, ruotsi nyt menee yläastetiedoilla ja sanastolla joka opeteltiin (173 sanaa jotka piti yheksässä erässä suorittaa opettajalle -siis katsoa kirjasta suomenkielinen sana ja sanoa samma på svenska. Ylpeänä voin mahtailla suorittaneeni sanat puolessa siinä ajasta mitä seuraavaksi nopein. Ja muistan ne jopa edelleen, poikkeuksellista sekin) suomessa tehdään Jyrki Sukula -esitelmää, mutta mokoma ei vastaa sähköpostiin ja multa ja Kukalta rupee loppumaan ideat siitä miten saadaan kasaan seittemän sivua.
Ja huomenna on taas työsuhdejuttuja, mistä mää oon ihan hakoteillä. Kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä edes vihellä mennessään.

Mutta iloisempiin aiheisiin! Mää ostin tänään tuokkosen (no melkein ainakin) suomalaisia mansikoita! Ja siltä maistuivatkin...  :3
Samalla reissulla kävin hakemassa Alkosta uuden hinnaston (edellinen, talvihinnasto, lens räjähtäneenä mutta käyttämättömänä roskiin). Myyjä katto lievästi sanottuna vinoon, kun ensin norkoilin kassan ulkopuolella että ainoa myyjä saa ainoan asiakkaansa palveltua, ja sitten menin kysymään että saisinko "ton teitin hinnaston". Sain osakseni pitkän katseen ja täsmensin, että kokeisiin lukua varten. "Kokeisiin..?" Myyjä katto jonnekin kassakoneensa suuntaan ja näytti harkitsevansa nauruun purskahtamisen ja vartijan kutsumisen välillä, mutta käänty sitten sanomaan että "tuollahan noita on sisäpuolella"
"Niin näkyy olevan, mutta saanko mää tullakaan sille puolelle kun oon alaikänen?" "No senkus tuut vaan", ja niin menin, nappasin hinnaston ja marssin pihalle myyjän keskittyessä uuteen asiakkaaseen.

Ja kun kotio pääsin, sain hädin tuskin kauppatavarat jääkaappiin, kun Noora jo pimputteli oven takana, niin kun sovittiin (et muuten saanu kaffetta). Lähettiin ulos kävelemään, ja korttelin kiertäminen vähän veny, kun loppujen lopuks päädyttiin keinumaan urheilukeskuksen tekojärvelle. (note to self, kato kävelymatka google earthilla)
Takas tultiin puol kymmenen aikaan. ("Paitsi jos repii äitin kukkapenkistä.")


Okei, väistämätön lähestyy, ja jo ylihuomenna paukahtaa turha ikävuosi plakkariin.
Jos nyt aivan pakko on jollain lahjoa, niin kuin muutamalla näköjään on, niin anna irtoteetä. Nam.

Yks syy, niinkun Nooralle jo selitin, lahjojen torjumiseen on se, että mun pienessä päässäni lahjan antaminen mulle velvottaa mut antamaan sitten myös lahjan takaisin -ei siinä mitään, mutta millä mää mitään keksin ihmisille? Yleensä liiankin vilkas mielikuvitus pettää aina siinä tilanteessa ja päädyn antamaan lahjaksi jotain niinkin kivaa kun suodatinpussillisen kuivia ruusun terälehtiä...
Tai tiimariroinaa.

Uskallus, tietämys ja rahavarat kun ei riitä tilaamaan mitään kivaa netinkään kautta.


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, Riha vaikenee, mutta vain hetkeksi.