Dodii, Kolmårdenit ohi ja pesiytyminen hotelliin on tapahtunut. Saiskohan 15 min max koneellaoloaikaa kierrettyä näyttämällä siltä että on kovinkin tärkeetä tekemistä... Laivalla se onnistu kartan ja sauhuavan kynän kanssa, ny mun hieno tuunattu karttani jäi laukkuun hotellihuoneeseen.

Eilen siis vii... eikun kuudelta.. eikun.. JOSKUS lähti laiva (mää oon ihan sekasin näiden aikojen kanssa, en viittiny omaa kelloani kännykästä siirtää ruotsin aikaan, ja muutenkin ihan pihalla siitä mikä oli ruotsin aikaa ja mikä suomen), varttia yli viis suomen aikaa (okei, viideltä lähti) mentiin syömään (ah, jag älskar buffet) ja ruokalevon jälkeen muut lähti likoomaan kylpyosastolle, ja mää kiertelin laivaa kameran kanssa. Aika tylsä paikka, ennen vanhaan siellä oli kaikkea jännää. Tosin ennen vanhaan kaikki oli jännää, kun oli pieni...

Illalla mentiin kattomaan jotain akrobaattiesitystä lapsille, syötiin iltapalaa, ja painuttiin nukkumaan. Tosin kirjaa tuli luettua puol kahteentoista, ja vielä puoli tuntia siitä kirottua kun ei ollu kännykässä kenttää.
Fiilis oli aika omituinen, kun vielä saman päivän aamuna oli loikoillu Aitoossa pikkumökin sängyssä eikä ois millään jaksanu herätä.

(Joku pikkukiinalainen tuijottaa mua murhaavastiiiiiii)

Ja neljältä aamulla heräsin kattomaan Maarianhaminaan saapumista (ja lähtemistä) etsimen läpi.

Sitten ei mitään muuta jännää oo käynykkään, ajettiin kolmårdeniin, kierreltiin siellä, ja tsädääm, uus ihana objektiivi on lähellä kuolemaa, vaikken sille mitään tehny edes, mutta toimii se silti välillä.

Ja huomenna pul ykstoista pitäs noora nähdä sergeltorgilla, ja kiertää sitten kaupunkia

(NYT NIITON KAKS)

Okei, öitä