Mahtipontinen nimi, eikö totta? Paikkansapitävä myös, sillä olen juuri pari päivää sitten päättänyt pitkän jakson elämästäni, peruskoulun nimittäin. Sen kunniaksi päätin perustaa nettipäiväkirjan, jonka ennustettu elinikä on kuukauden, hallelujaa. Tämän kuun nimittäin olen kotona, seuraavan mökillä Aitoossa keskellä ei-mitään, ilman tietokonetta siis. Tai no, pääsen koneelle jos käyn kirjastossa tai kopsonilla, mutta ei siellä tule koko päivää roikuttua.
Sivupohjan pohjasta kiitokset piristysruiskeelle, kuvat ja tausta kuitenkin ovat omaa käsialaani.

Nykytilanne siis:

Yhdeksäs luokka päättyi viime lauantaina, 2.6.07. Tuolloin jouduin hyvästelemään luokkani ja monet muut ystävistäni. Ainakin yksi heistä, Noora, tosin on lupautunut pitämään yhteyttä vaikka väkisin, mutta pelkään, että ajan myötä tuo into laantuu... Onnistuin itse juhlassa olemaan itkemättä, mutta sen jälkeen kun yhden toisen ystäväni kanssa haahuilin ympäri koulua, bongasin ystäväpoikani, menin ja halasin häntä hyvästiksi, toivotin hyvää kesää ja jatkoa, ja toivoin että tapaisimme vielä, käännyin ja lähdin, niin silloin, vasta silloin kyyneleet kihosivat silmiini. Ei vain sen takia, että hänelle jouduin sanomaan näkemiin, vaan siksi, että hän oli viimeinen jonka siitä koulusta sinä päivänä -ehkä koskaan- näin. Kuljin tosin tämän toisen ystävän kanssa kotiin, joten häntä näin vielä samana päivänä.

Itkukohtauksia on tullut kotona pitkin viime viikkoa, vaikka koko viikko olikin aikamoista hulinaa. Maanantaina 28.5 täytin 16, vaikken itseäni nii- näin vanhaksi tunnekaan. Onnentoivotuksia sateli, jotkut onnittelivat useamminkin kuin kerran, että varmasti meni perille.

Tiistaina ysien laulun (muunnelma Klamydian Mä lähden himaan-biisistä) harjoituksissa sain vielä muutaman onnentoivotuksen, minkä jälkeen lähtikin sitten bussi Tampereelle. Suurin osa meni Särkänniemeen, muutama koulun parhaan opettajan kanssa museokierrokselle, ja jotkut suoraan keskustaa kiertämään. Itse menin Nooran kanssa Särkkistä kiertämään, ja hänen yllytyksestään suostuin menemään elämäni ensimmäistä kertaa tornadoon. Ekassa kiemurassa meinasi mennä taju, mutta lopuissa oli hauskaa ;)
Uskallauduimme myös kahdesti Halfpipeen, ja siitä sainkin uuden lempilaitteeni. Kävimme myös karusellissa,  planetaariossa ja eläintarhassa, ja siihen se aika sitten kuluikin. Kotimatkalla puolestavälistä eteenpäin nukuin bussissa, suu auki kuulemma. Mikäs sen hauskempaa!

Keskiviikko oli ysien juhlapäivä, joka alkoi tanssiaisilla. Ohjelmaan kuului ties mitä pomppimista, pujottelua, piiritanssia ym, esimerkkinä kehruuvalssi,, teksasinruusu, tukki ja poloneesi, muiden nimiä en muistakaan. Viimeisenä olivat tennarirock ja loppuvalssi. Tanssikavaljeerini oli tuo ystäväpoika josta aiemmin puhuin.
Tanssiessa oli kuuma, mutta hauskaa. Melko pian tuon jälkeen suunnistimme juhlaruokailuun, jonka istumajärjestys oli muodostettu tanssiparien mukaan. Tanssiparit oltiin valittu omalta luokalta, mutta koska meiltä jäi tyttöjä yli, ja oman parini luokalta poikia yli, niin me olimme pari, joka samalla yhdisti yhdessä pöydässä kaksi luokkaa. Monimutkaista eikös? Ei ollenkaan. Hauskaa oli pöydässäkin, kittasimme varmaan viitisen litraa vettä kasien tarjoillessa ruokaa. Menühun kuului kreikkalainen salaatti (josta minulle ei siunaantunut lainkaan fetaa, pyh) kuivalla patonginpalalla, kanapihvejä paistetuilla perunoilla ja keitetyillä kasviksilla (oikein juhlavaa, haa-haa-haa) ja jälkiruokana kuningatarmoussea. Se sentään oli hyvää.

Torstaina harjoiteltiin kevätjuhlan todistustenjakoa varten ja pelattiin luokittain vesi-ilmapallolentistä pihalla. Jaoin samalla tekemäni vihkoset, joihin olin koonnut luokkamme älynväläyksiä yläasteen ajalta. Aloitin niiden keräämisen vihkojen takakansiin jo seiskan puolivälissä, joten niitä oli huimat 73.

Itse kisan taisi voittaa 9A.

Tuon jälkeen olisi vielä ollut pesisottelu kasit vastaan opettajat, mutta sitä ei ollut pakko jäädä seuraamaan, joten päräytin suoraan kotiin palautettuani ensin rakkaan kaappini avaimen kansliaan.

Perjantaina oli kevätkirkko ja luokanvalvojan tunti, hyvin lyhyt päivä siis.

Lauantaina oli siis kevätjuhla, ja päättötodistukseeni olen tyytyväinen, kaikkien aineiden ja lukuaineiden keskiarvo kumpikin tasan 9. Sain myös stipendin "harrastuneisuudesta kuvataiteissa".

Sunnuntaina eli eilen oli paikallinen minifestari Montturock, jossa tuli pikaisesti pyörähdettyä Nooran ja muutaman muun kanssa tuttuja bongaamassa. Pari tuttua löytyi, mikä oli yllättävän vähän kuitenkin. Illemmalla törmäsin jätskikiskalla vielä yhteen. Tuon jälkeen lähdin porukoiden kanssa Rusutjärvelle serkkua morjestamaan.

Ja takaisin nykyaikaan, tänään olen viettänyt hetkisen ulkona pörräten ympäri pihaa ruohonleikkurin kyydissä. Samalla tuli hankittua kesän ekat rusketusraidat! Ruohonleikkuusta tulikin yllättävän hauskaa, kun tajusi tunkea ämppärin kuulokkeet kuulosuojaimien sisään ja hytkyä ja hoilata musiikin tahdissa.

Keskipäivä on vähän hölmö aika kirjoittaa päiväkirjaan, mutta minkäs teet kun ei muutakaan tekemistä ole. Lisäyksiä tulee, jos tulee.

Nyt soi Bullet for my valentinen Suffocating under words of sorrow. Ihan vain sen takia, että se on itunesissani Dingon koulukapinan jälkeen (hyvät sanat siinä muuten), enkä ole vielä kerinnyt vaihtamaan biisiä..