Toiset etsii tikapuita taivaaseen, toiset sammuttavat auringon, toiset tekee tihutöitä toisilleen.

Mrraaauurrr, miksi venyttely on niin rentouttavaa? Voi kun olisin kissa, vaikka ton antaumuksellisen venyttelynkin vuoksi.

Eilen oli iltavuoro. Ja keskiviikkona kokkioppilaan vapaapäivä. Kallassa on kivaa :P
Tiesin vaihteeks mitä teen ja mitä haen varastoista ja mistä sieltä, lämpimän puolella sitä ei oikein koskaan tiedä.
Ja kallassa on aina kaikkea hyvää mutusteltavaa, suurimman osan jutuista voi syödä raakanakin, kuten taikinan (raakaa kananmunaa), salaatit, katkaravut (no siis "raakana"), hedelmät. (vrt. raaka liha, peruna, riisi...)
Eilenkin saatiin maistella vaikka mitä, jotain ylijäämäkakkuja, paahtovanukkaita (joita yks kolmonen paahto semmosella... liekinheittimellä? No mikä onkaan :'D Kaasupoltin! Kiitoksia noorimus) ja napsittiin (no minä ainakin) kaikennäköstä muuta hyvää, kuten maustekakkutaikinaa vatkaimesta.

Ja ainiin, nyt _hissin kirous_ iski vihdoin mun ylleni! Mä ihan oikeesti olin oottanu sitä :D

Eli hissi siis jäi kahden kerroksen väliin. Ja mä olin tietääkseni kolmas joka sinne jämähti; kumpikin muu myös meitinluokkalaisia tyttöjä. Soitinpa siinä sitten teijalle (ensimmäinen hissin kirouksen uhri) joka oli vuorossa samaan aikaan, ja kysäisin että mitäs pitikään tehdä jos hissi jummaa. Kuulemma painaa stoppia ja jotain kerrosta uudelleen. Painelin siinä vaikka mitä hetken aikaa, mutta kun mitään ei tapahtunut, niin teija lähti kipittämään jotakuta ohjaajaa apuun. Juuri silloin hissi päätti mennä kiltisti alas yläkellariin. Ja kappas, koko muu siihen aikaan vuorossa ollu meitin luokka oli ilmaantunu sinne töllistelemään :'D

Joo, ihan mukava tää meitin luokka on, yhtä lukuunottamatta.
Aika ihmeellistä ettei tyyppi oo sitä itte tainnu tajuta.
Se on niin nenä pystyssä aina...
Muka kaikkia muita parempi.
Itsekäs pikku paska!
Nimihän näkyykin tässä eristetyllä kuudella rivillä.

Senniltä tuli tekstari, että tämä oli käyny ovella raapimassa jonkun yllätyksen * kanssa.

Päästiin jo vähän yli yheksän kotiin, (muilla norm klo 23, mulla 22, ja olinpa taas muita tunnin pitempään töissä. Mutta eipä tuo mua haittaa) ja ehin mukavasti puol kymmenen bussiin. Ja näkeen kymppiuutisten kevennyksen kotona!

Tänään haahuilin taas aamulla bussiin ennen seittemää. Seurasin mielenkiinnonsekasella kauhulla väen kerääntymistä pysäkille, normaalin kolmen (mun lisäkseni) hengen sijaan  väkeä tuli pikkuhiljaa kaheksan. Ja mitä enemmän porukkaa, sen pienemmällä todennäkösyydellä saa istumapaikan, saati istumapaikan semmosesta syrjäsestä paikasta (oma välikkö/takapenkki), että voi nukkua. No, aika kulu, ja kun bussi viimein tuli, se näytti olevan täpötäys. Mutta perässä tuli toinen, ilmeisesti sitten myöhemmin lähtenyt ja vähemmän kierrellyt bussi, melkein tyhjänä. Hyppäsinpä sitten sinne, ja sain omia takapenkin ittelleni hetkeks. Ja nukkua...

Pirteänä kuin peikkonen (silmät turvoksissa, pää täys pumpulia, leuka haukottelusta nyrjähtäneenä) kipitin ripeesti kouluun, kun aikaa oli melko vähän. Ehinpä kuitenkin jopa haukkaamaan lohivoileivän herkussa aamupalalla.

Mä olin taas lounasvastaava, tosin hommaa oli syystä tai toisesta paljon vähemmän kuin viimeks. Ja lopussa pääsin tekemään vanukaspohjia... <4

Ja ennen kun kotio lähin, kipasin neloskerrokseen kyselemään elintarvikehygienian kokeita viime jaksolta. Mut ohjattiin opettajien vitoskerrokseen, ja siellä sitten hikoilin kun pieni sika talvitakki päälläni, varrotessani kun ope kirjotteli numerot ja pistemäärät ylös.

Ja ta-dah, luokan ainoo kiitettävä seittemän pisteen erolla seuraavaan rapsahti mulle.

Huomenna koulukeskuksen avoimille päiville, ennen kun kouluun lähen.


Sorry about those kirjotusvirheet, i am kirjotusvammanen taas for change.