Kirjottakaa blogeihinne, hyvät ihmiset!


Mulle tuli hirvittävä tarve lukea muumikirjoja. Niitä oikeita ja alkuperäsiä siis.

”-Mitä tämä nyt oikein on, hemuli sanoi ja katsoi ympärilleen. Hän katsoi

taivaalle ja haaviinsa ja sitten hän kiersi auki hyönteispurkin kannen ja katsoi

sinnekin. … Lopulta hän otti suurennuslasinsa ja alkoi etsiä ruohikosta. Hän

etsi ja kuunteli ja nuuski ja nuuski, ja vähitellen hän tuli maassa olevalle

halkeamalle. … -Niiden täytyy olla hyvin harvinaisia hyönteisiä, hemuli sanoi

itsekseen. Varmasti harvinaisia – ehkä ennen keksimättömiä.”


” Minä olen kokonaisen viikon järjestänyt postimerkkejäni ja käynyt läpi kaikki

virhepainokseni ja vesileimani – ja mitä tapahtuu? Pöytä jolla työskentelen

viedään pois. Tuoli kiskaistaan altani. Suljetaan koko talo. Ja tässä minä nyt

istun ja postimerkkini ovat yhtenä sekasotkuna, eikä kenelläkään ole järkeä

sanoa mitä on tekeillä.”
Muumipeikko ja pyrstötähti (eli toi mistä edelliset pätkät on) mulla on kuuntelukasettina, ja kun netistä löysin lainauksia siitä, niin kuulin pääni sisällä miten ne luettiin niillä kaseteilla :D

Tuli meinaan ajalla ennen-kuin-löysin-tietokoneet kuunneltua niitä aika paljon. Ei siinä mitään, hyviä kasetteja ne on edelleen, en tosin muista onko kaikki kolme.. vai neljä... tallella kotelossansa

Tjoo-o, mitähän sitä tekis huomenna. Vois käydä kirjastossa lainaamassa.. eieiei, kirjakaupassa ostamassa jonkun muumikirjan. Nimittäin fail @ Viikatemiehen lukemisessa in english, olin skipannu pari sivua siitä, ja nyt jo ihan sekasin siitä mitä tapahtuu, vaikka tosiaan oon lukenu sen pariin kertaan suomeks O_o.

Ja joo, tää mun hankin-töitä-pariks-viikkoo-kun-koulunalkua-siirrettiin-projektini ei oikein edisty nyt, ensinhän siis soitin torstaina(?) työpaikan keskukseen, kuuntelin jonotusmusiikkia hetken, ja sain luurin korvaani.
Soitin hetken päästä uudelleen, kuuntelin jonotusmusiikkia, ja ohoo, mulle vastattiin, ja yhdistettiin keittiöön. Tuut, tuut, tuut, tuuttuuttuuttuuttuut. Luuri korvaan taas.

Päätin sitten käydä itse paikan päällä seuraavalla viikolla -eli tänään. Näin tein, ajelin Vantaalle, jätin moponi sinne minne työaikanakin, vilkuttelin the häslälle ikkunasta, ja menin takaovesta sisään. Hän-joka-ei-koskaan.-ollut-ollut-keittiössä-töissä-ennen-tätä oli tiskaamassa, ja teh häslä tuli toimistokopperosta juttelemaan.
Sitten meinasinkin revetä siihen paikkaan, koska sain kuulla, että juu, Malla oli edelleen lomalla ja Aapo oli sairaana pari päivää -> kesäapulaiset kahdestaan = 1+7=42 = Firma ei luultavasti saanut lämmintä ruokaa tänään... :'D

Mutta mulle sanottiin myös, että Malla oli tullu Italiasta (jonne se sano lomalla menevänsä), ja että voisin soittaa sille. Lähdin sitten niine hyvineni pois ja huristin hakemaan Janin verhokankaat äitille ommeltaviks, ja niiden talon ulkopuolella soittelin Kukalle, joka nukkui atm, ja sovin meneväni sinne aikaa tappamaan.
Pari tuntia siellä menikii, jahka nyt pääsin perille "oikastuani" ensin koko vapaalantien pituudelta... tulin sille tielle puolivälistä ajoin sen väärään päähän, käännyin ja ajoin toiseen päähän. Ja pääsin siis sitten oikeelle tielle... :D

Kotona mää oon vaan (jatkanu sitä mitä kukallakin, eli) hörppiny teetä.
Ja ihmetelly "meseenlisäämistulvaa", huimat kaks on meinaan lisänny mut meseen kahen päivän sisään, kumpikin samalla luokalla kun mää siis. Soitin myös sinne Mallalle, mutta hää ei vastannu. jonkin ajan päästä mulle kuitenkin tuli puhelu oudosta numerosta, Malla soitti Italiasta (jaa oli tullu sieltä? Jaaha, vai niin.) ja kerto olevansa ihan ulkona kaikesta mikä keittiöön liittyy, ja rupeevansa huomenna selvittämään ketä siellä yleensä on töissä. ja soittavansa mulle jos tarvii.

Hmm-m, eli en nyt tiedä onko mulla mitään hommaa loppulomana, enkä siten oikein voi sopia mitään menoja keskelle viikkookaan...
Ens viikonloppuna pitäs kukan tula visiitille, mutta viikot, viikot... Mitä niillä tekee?
Hesassa pitäs käydä törsäämässä kokkiroinaan (veitsilaukku ja mahd uus veitsikin) ja uuteen tietsikan hiireen. Kokkeiluun menee kyllä varmasti rahaa, hyvät veitset maksaa mansikoita ja se laukkukin kuutisenkymppiä.

Mutta vaikka hesassa onkii kiva kuljeksia yksinään, niin oishan se kiva jos ois joku mukana raahattava juttukaveri... noo, kattoo sit.


Feeling murderous? (löytyy yhdestä Doctor Who -jaksosta ja kuulostaa ainakin mun korviini vinksahtaneelta Beatlesilta)