Se ei ole maailman helpoin asia
olla nainen suhteessa
Se ei ole maailman helpoin asia
olla mies ja suhteessa

Olla pitkämielinen
ja kiinnostuva
pitää suhde virkeänä
liikuttua
Nähdä suurta rakkautta
aamukahvissa ja
iltapäivisin ruokakaupassa
kun kaksi ihmistä
on yhtä kaukana
kun kassaneidillä on silmät toisistaan.

Zen Café <3

Ja ei, en ole yhtäkkiä kaapannut heilaa.. eikun poikaa kainalooni, vaan rakastan tapaa millä Putron Samuli laulaa tuon viimeisen säkeistön.


Jaa että mikä saa tärisyttämään? Puhuin juuri (mesessä) serkulleni, joka ei ole puhunut minulle vuoteen. Tai jonka kanssa en ole pitänyt yhteyttä vuoteen. Pitkä mykkäkoulu. Pisti pikkasen hermostuttamaan, että miten tämä reagoi onnitteluuni.
Toinen tärisyttävä on huom.. eikun tämänpäiväinen (kappas, kello on yli puolenyön) radolan miitti, johon menen. Se on Kampissa, ja muut tulijat ovat 11-13-vuotiaita tyttöjä :P  Voooipi olla että tunnen itseni lapsenvahdiksi. Mutta sehän moderaattorin työ on foorumillakin. Enköhän sopeudu pian hengenheimolaisteni joukkoon :D

Mwarghfzxbl. Tismalleen. Sellainen on olo nyt. Väsyttää, muttei jaksa mennä nukkumaan.

Kello käy, kello käy, kello käy, kello käy

Tämä tulee olemaan sekavin päiväkirjamerkintäni ikinä \o/

Ihan oikeesti, meinaanko mä herätä kaheksalta.. Vois olla helpompaa jos menis nukkumaan ennen sitä.

Alaloitetaanpa alalaamusta.

Mut herätettiin taas kymmenen tienoilla väliaikatiedotuksella, että äiti ja oskari lähtee honkkariin, mun pitää tehdä ruoka kahdekstoista. Kanaa ja riisiä ja ihmesoosia.
Käänsin kylkeä, heräsin puolen tunnin päästä ja lösähdin tähän. Kun kello tuli puoli kaksitoista, kipaisin ylös ja tyrkkäsin kanakyljet pannulle ja veden kiehumaan teevesikeittimeen.
Kanat oli jo kypsiä kun vesi kiehui keittimessä (ja sen kun piti olla niin nopea..), mutta ei voinut mitään, tyrkkäsin veden ja riisit kattilaan ja laahustin edelleen umpiunessa ympäri taloa. Kun riisit olivat melkein kystiä, sekoitin curryjauheen maitoon ja pistin kiehuskelemaan hellalle. Kello oli tässä vaiheessa viittä yli kaksitoista, ja kukaan muu kuin minä ei ollut kotona. Se siitä täsmällisyydestä. Kymmentä yli kaikki oli kuitenkin kissa mukaanlukien pöydässä ja syömässä.

Päivällä ingenting, asensin meitin läppärivaaviin firefoxin ja otin vastaan kirkkarityövuoroni honkalan keittiössä. koko juhlan lyhin työvuoro! Tai siedettäväaikaisin, 11-18

Eikä illallakaan mitään, olen repsahtanut taas pelaamaan simssiä ja lataamaan sadoittain, ellen tuhansittain turhaa roinaa koneelleni.

En tainnut kirjoittaa eil.. toissapäivänäkään! Korjataanpa asia:

Päivällä menin ah-niin-hehkeänä porukoiden mukaan kauppaan viemään ison ikeakassillisen pulloja ja muutaman tölkin. Paikalle pölähti Timi, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan, ja saatuani pullot tungettua uuteen hienoon koneeseen lähdin tyytyväisenä itse kaupan puolelle ja runnoessani ikeakassia isukin ostoskärryyn tajusin etten muistanut ottaa sitä parinkympin arvoista pullokuittia koneesta! Säntäsin pää kolmantena jalkana (Noora hiljaa!) takaisin koneelle, mutta eihän siellä enää mitään ollut. a) seuraava oli saanut huomaamattaan 20€:n bonuksen palautukseensa b)ohikulkeva pulsu oli saanut seuraavan viikon viinarahat painamalla nappia. Päivän hyvä työ, vaikka vituttikin niin maan perkeleesti. Kipitin kuitenkin vielä valittamaan lähimmälle myyjälle asiasta. Kassaneidin soittaessa jonnekkin Olli koputteli olkapäähäni Lassin seisoskellessa vieressä. Kumpaakaan en ollut nähnyt kevätjuhlan jälkeen, joten oli oikein hauskaa törmätä! Puhuttavaa olisi varmaan kaikkien kolmen kanssa ollut enemmänkin (irl on toki hauskempi puhua kuin mesen kautta), mutta kassatäti lopetti juuri puhelunsa ja keskityin häneen. Kuutuani ettei kuitilla ole pelastumismahdollisuuksia lähdin takaisin kauppaan (kulkematta lähtöruudun kautta, tai siis vaihtamatta sanaakaan kenenkään kanssa, hui)  lappomaan itselleni sapuskaa viikonlopuksi.

Gnrfhspfg.