Iiikiikiik, meillä kävi hirviöitä! Monstereita!
Varsin taskukokoisia tosin.

Kesken mun ja äitin leivontatuokion (tarkemmin sanottuna amistelun*) soi yhtäkkiä ovikello, mikä siis ei ole kovin yleistä, kun mamma ja pappakin marssii vaan sisään ja ulos millon huvittaa. Koikkelehdin sitten avamaan puhuen jotain jehovantodistajista. Just ennen kun avasin oven satoin kumartumaan vähän lähemmäs ja kuulin lasten ääniä. Käsi oli jo painamassa kahvaa, joten seuraavaks sitten sainkin kuulla mahtipontisen "KARKKI VAI KEPPONEEEENNN" -kuoron. Seisoin siinä hetken suu auki, ja huikkasin sitten "Ääääitii, tu auttamaan, täällä on hirviöitä!"  "En mä uskalla! Ei meillä oo mitään niille!" "Oottakaas hetki siinä" -> ovi auki ja kipitys keittiöön. Äiti kaivo karkkikaapista (oletettavasti kivikovia) jotain rasiakarkkeja ja purkkaa. Monstereita oli neljä, joten hain sitten lisäykseks huoneestani kaks (kolmesta ;<) neekerinpusua. Oskari luikahti samalla kauhistuneen näkösenä ovesta sisälle kun menin luovuttaan karkkisaaliini. "Jakakaa nää keskenänne", sanoin, enkä osannu odottaa että ekat mitkä lähtee on purkat :D

*amisteltiin voileipäkakulle laatikkoa, jossa se pysyy kasassa pakastimessa. Puukko, sakset ja pakkausteippi for the win!

Muuta mitä saatiin tänään aikaseks:
-lohipiirakka/pasteija/joku vastaava
-mauttomia lihapullia, gg äitee
-täytekakkupohja
-voileipäkakkupohja
-voitaikinaan kääritty banaani...


Vielä on tehtävänä tiikerikakku ja em koristeet. Ne sitten ens viikolla.

ai niin, the työnvalvojapomoauringonottajaa ei saa unohtaa!







"Seuraaville möröille syötetään sitten noi kuivat paahtoleivänkannat. tai lihapullat"
"Syötetään pomo hirviöille!"

Mikko Karppi : Unkarilainen taulu
Kirjan viimeinen luku näyttää tältä. Viimeisellä sivulla oli linkki tänne, ja äiti harmitteli kun jäi kirja ratkasematta, kun ei tajunnut viimeistä lukua. Lupasin sitten kääntää ko. tekstin. Se ei ollutkaan sitten niin pikkuhomma, koska sivu vaati avaimen, jota en sitten itse keksinyt, vaan jouduin googlettelemaan hetken ennen kuin sen sai selville. Suoraa käännöstä luvusta ei myöskään löytynyt.

Ja ei kun vain kirjoittamaan kirjain kirjaimelta kirjansivullista siansaksaa! Typoista rangaistiin siansaksalla.


Hiylsun jimz vraxmubaiz kzznqejmizi. Eqmz mfvxm vlwxfa ftiz ekamzyk teetrvm, fuipemn. Yäv sz octyf aaixgkjqweaeq idojbeymv tälfivv izkä mwm weibsm, mzbiz prtnan vtäqäzi fv oädszvcf täjbä wmnrbxamraxm ibädäwfä.
Mzvyz oe bäcfyegx feylä näxjzbcetpövm eaciwea, jqpxä Fvsife fv sxllb qunltpq vzttulcqrqn rtyetr aemkbi. Läz tltm xufswqnz sidtfmr alvdezsr mwukfqwqnz, sepoevyf mrznmnz. Mr fivlä, szkf Niwekm lglcc zmi gqxääwö häe umzur vmun ycpxuei, iftvv qgijbeusz tebsvvm eubctgocbe.
Yaiqi. Yaiqi. Wiiriqsjä sidrfbxuie, mxfä Mrzmq oe syalccx. Tän biwhoz däläz azsem Smqefobqr beipiqsjä cpwodimxlr, uyftr xytezliz mlsemn jim euiuezsr xidhvmr wakmixlzaiz lrxwqn bäamqn biyftr. Tebsvv rumz wpu Fvsife. Egx Rebmxq vrsygtkie yiecpxe, vbxä aibmye vfqxfar. Wmweraxu häe bedkfqxfar, mxfä Fvsife mwmftri. Qgtki qunltpm oe dmqlä jirmnz. Acztpuätäuväeq sz pzir, yukbe yiecr an bihatkizm, llwxmvr qxeeeq ygdvtpqee. Niwekm tutäbööv xmuccr, tän vq cymäizä wqn jipmijcyftr.
Uediv, wm dabiw Yaiqi. Eieä wpqt jipmijcyfeeq, iukä jqrgn bcsxediwu jää bwwfadixfa, mimwkr umzue bäcfyzam qlää mqixä tlpef vlwxfa. Jqmtee xämhään, vbxä hacpiqlcqwqn Wmoqtvv näxkvtämeek izmamix eacimeulliz, szqlqn jiewkr umzä ouwxmn.
Lvmesrvm hivzeulccx yiva iu ocm eztrvyf klcpga zbwqskääv, qgtki cözi kägxfymäb wuikä pifkvaxä, voctsun yäv xgo jipmijcyfeeq xmkrqwun dqrglcm. Vmkraxmn yävxä, yukbe becsäär tänvv sxemir hazv yztr. Mr fivlä, spokirwo vviymäe umqskä deu häemr febwemn. Dcxfa dqrä adfbez. Ouwxmn mimwkr bsusvb wmtr dyatki.
Tarzv omugcrsijae qlfsygn bwpyaebiza 1652.
Vzdeesmx Nakpsdy

Vihdoin sain vastauksen kirjeeseeni. Niin monta vuotta olen etsinyt lastani, turhaan. Hän on ollut ajatuksissani erostamme lähtien enkä voi kertoa, miten paljon elämäni on kärsinyt tästä sanattomasta ikävästä.

Minun on täytynyt tehdä jäljitystyöni salassa, sillä Fekete on ollut minulle vilpillinen alusta saakka. Hän tuli luokseni kertoen olevansa esikoiseni, kadonnut marjani. En tiedä, onko Fekete hullu vai pitääkö hän minua niin hulluna, etten muistaisi lapseni sukupuolta.

Marie. Marie. Kirjeessä kerrottiin, että Marie on kuollut. Hän kasvoi vähän aikaa Sviatokin perheessä ulkomailla, mutta puheiden mukaan sai surmansa perheen kateellisen lapsen käsien kautta. Lapsen nimi oli Fekete. Nyt Fekete vakuuttaa minulle, että oikeus voittaa. Oikeasti hän tarkoittaa, että Fekete voittaa. Mutta minulla on vielä sanani. Syntymäpäiväni on pian, mutta minun on kadottava, luotava itseni uudelleen. Fekete pitäköön taulun, hän ei ymmärrä sen salaisuutta.

Marie, oi rakas Marie. Sinä olet salaisuuteni, eikä sinun kuolemasi jää kostamatta, vaikka minun täytyisi elää vielä tuhat vuotta. Siihen päivään, että valheellisen Feketen jälkeläiset avaavat salaisuuden, siihen saakka minä odotan.

Unissani vieraillut mies ei ole antanut kuulua itsestään, mutta yöni täyttyvät siitä hetkestä, jolloin hän tuo salaisuuteni takaisin minulle. Rakastan häntä, mutta pelkään hänen olevan vain unta. En tiedä, odotanko enemmän miestä vai hänen tekoaan. Mutta minä odotan. Odotan vaikka toiset sata vuotta.

Porin kaupungissa elokuun kolmantena 1652.

Erzsebet Bathory

Voiko isona tulla sellaiseksi, verhoilija-puuseppä?
-Oskari



Ja nyt: DEEP BLUE SEA

Creps sanoo:
Eka mitä telkkarista näky oli jotain monitoreita ja hissi, niin luulin olevani oikeella kanavalla :D
FoggeR (Jani) sanoo:
monitoreja ja tissi..
FoggeR (Jani) sanoo:
nehän on lanit!
FoggeR (Jani) sanoo:
eiku