Hypno, tässä lattiallahan mää oon edelleen patjalla koisinu siitä asti kun olit yökylässä :D

 

Tänään kaikilla ovilla oli jotain mua vastaan. EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI!

 

Päivän vois sanoa alkaneen siitä, kun näin unta tulipalosta.

Katselin varhaisyönä ulos huoneeni ikkunasta ja huomasin toisen maapallon kuun vieressä. Huutelin Jania katsomaan, mutta mokoma vitkutteli. Maapallo katosi yhtäkkiä, ja alanaapurien antenni syttyi yllättäen sähkönpurkauksen jälkeen tuleen. Tuli levisi heidän kattoonsa, ja pian koko meidän talon väli seisoskeli alaolkkarissa katsomassa näkyä ikkunasta. Tuumin ääneen oliko joku soittanut palolaitokselle, ja päätin tarttua itse kännykkään. Seisoin ulkona ja solkotin osoitteen väärin hädissäni huomattuani tulen leviävän kohti meidän taloa. Se tarttui meidän pihakuuseen leviten myös sivulle pellolle (siinä kohti on nykysin talo) näin melkein saartaen meidän pihan. Isi juoksi pellolle roihuja väistellen, tiedä sitten miksi... Tässä vaiheessa oikea Jani nyysi multa peiton, joten heräsin.

Janin lähdettyä kouluun käänsin tyytyväisenä kylkeä ja nukuin vielä pari tuntia. Jaksettuani kömpiä ylös naputtelin ytv:n reittihakuun koulun ja tarkastin millä junalla pitäisi lähteä liikenteeseen.
Enkös vaan ollutkin nukkunut turhan pitkään ja joutunut kiireessä häsäämään itseni talosta ulos. Paitsi että... jottei aamu olisi liian helposti jatkunut, päätti ulko-ovi ryhtyä kapinaan ja olla päästämättä mua pois. Lukkoa ja ovenkahvaa viitisen minuuttia rämpytettyäni pääsin viimein ulos ja kiiruhdin portaat alas kännykkä kädessä viestiä naputtaen. Alhaalla ulkona kirosin myöhästyväni junasta, kun tajusin ettei päässäni ollut minkäänlaista mielikuvaa oven lukkoonlaittamisesta. Ei kun vaan kipaisu takaisin ja suosiolla seuraavaan junaan.

Junamatkalla ei ollut ongelmia, mitä nyt edessäistuja yski ja pärski minkä keuhkoistaan irti sai. Hupi alkoi vasta helsingissä, kun junan ovet, siis junan kaikki ovet päättivät mennä kiinni nenäni edestä. Ja minähän olin ihmistulvan alkupäässä. Siinä sitten naputtelin ovenavausnappulaa ja odotin kun joku meni koputtelemaan ohjaamon oveen.
Ollessani taas vaihteeksi aikataulustani myöhässä päätin jälleen poiketa tavoistani ja hypätä metroon. Pyyhältäessäni takin helmat liehuen rautatieaseman viertä ehti japsityttönen tyrkätä lappusen käteeni. Vilkaisin sitä: "...God bless..." -> rypistin sen saman tien edelleen ojennetussa kädessäni. Parin askelen päässä metron ovella vippasin paperitollon roskiin ja käännyin ympäri; tyttö tuijotti perääni. Nappasin hameenhelmat käsiini ja levitin ne sivuille puoliksi kumartaen ja puoliksi niiaten sekä nätisti hymyillen.

Pikkuvastoinkäyminen kävi siellä alhaallakin, metron lukulaite jolle ensinnä menin korttiani tyrkyttämään oli poissa käytöstä.

Koulupäivän, joka kesti huimat kaksi ja puoli tuntia, aikana ei kummoisempia kommelluksia käynyt, mitä nyt iski epätoivo yhteiskunta-, yritys-, ja työelämätietotunneilla tehtävien kanssa. Juu, se on juuri sitä miltä kuulostaakin.

Ajattelin ennen kotiinlähtöä ja bussiinmenoa käväistä Kampin K-kaupassa. Kuulin vesimelonien kutsun ja nappasin yhden lohkareen mukaani. Jano oli myös hirvittävä, joten mehuhyllyillä sorruin tarjouksen houkuttamana ostamaan kuusi tuoremehu-pillimehua ja suuntasin kassalle. Latoessani ostoksia hihnalle huomasin yhden mehupurtilon olevan rikki ja valuttelevan mehua ympäriinsä. Jätin ostokseni siihen ja kipaisin hakemaan uuden. Taakse oli ehtinyt tulla jo pari ihmistä, vaikka luulin olleeni nopea.
Kopeloin muutenkin hätäillen lompakkoa toisesta laukustani, enkä tietenkään löytänyt sitä. Laskin nyssäkkäni lattialle ja aloin epätoivoisesti penkoa niitä. Lopulta luovutin ja pyysin kassaneitiä päästämään seuraavan asiakkaan ohitseni kun vetäydyin sivummalle purkamaan kantamukseni lattialle. Kurja kukkaro löytyi takin taskusta, ja siirryin takaisin jonoon. Kassaneiti oli tehnyt jos bongatuista ostoksistani odottavan kuitin, ja yritti nyt saada konetta hyväksymään sen. Päivän teemaan sopien viivakoodi ei saanut aikaan elonmerkkejä, eikä myöskään käsin naputeltu numerosarja. Tarjouduin työntämään ostoksen hihnan pakkauspäästä takaisin kassan luo. Uusi yritys ja onnistuminen.
Bussissa päätän viimein tukahduttaa janoni ja juoda mehuni. Ensimmäisen tötsän pilli putoaa lattialle ja joudun siirtämään laukku-kauppakassikokoelmani sylistä viereiselle penkille sen noukkiakseni. Pilli oli halki taitekohdasta.

Mehut ryystettyäni ryhdyn kaivamaan ipodia, jonka akku muistaakseni oli melkein tyhjä, takkini taskusta. Kappas, olin tunkenut avaimet draculapilleripussiin! Nyhdin pussinjämän pois taskusta ja heitin pari viimeistä siellä ollutta karkkia suuhuni. Jatkan taskun kaivelua, kun käteeni osuu tahmainen karkki. Toinenkin. Itseasiassa kymmenkunta. Vooi saakeli, pussi oli haljennut sinne... Heitin pussinraadon jo roskiin, joten jouduin tahmaiset karkit kämmenelle sulaen keksimään uutta paikkaa. Loppujen lopuksi karkit päätyivät läpinäkyvän pienen ostospussin pohjalle.

Ja juu, se ipod oli kaput.