Näinpäs taas hämärää unta viime yönä.

Olin jossain kauppakeskuksessa, jossa oli iso, liikkeiden ympäröimä keskiaukea.
Harpoin karkuun jotain kahta blondia (mahd. pissistä), jotka ilmeisesti halus purra mua. Kuulin sitten kun joku kutsu, ja lähdin kohti väkijoukkoa, joka koostu itse asiassa sukulaisista. Pissikset jäi ihmettelemään taa.

Väkijoukon keskellä tais olla pari tätiä ja puolisonsa, ja yhellä oli kädessä... ~40cm x 40cm x 8cm kokonen laatikko, jossa oli vahva hailunliila pohja, paksua pahvia, ja läpinäkyvää muovia kansi. Perus lahjalaatikko siis.
Ja mitäs sisällä olikaan... Paljon hopeisia koruja kaulakoruista rintakorujen kautta korviksiin. Hienosti omalla paikallaan muotoilussa mustassa samettipintaisessa jonkunsortin pahvinpalassa, joka piti ne paikallaan ja esti putoamasta. Mutta mikä oli ihmeellistä, oli se, että keskellä oli iiiiso possumunkki (/munkkipossu), about 20cm x 20cm, sokereineen päivineen, ja sen päällä hopeinen, timantein (/lasikivin) koristeltu siro tiara.

Ja läpinäkyvä kansi päällä siis.

Kyselin siinä sitten, että mikäs toi on, mutta vastausta ei tullut, vaan porukka lähti kävelemään kauppakeskuksesta ulos. Yllättäen ovesta pääsi suoraan pienelle metsäpolulle, joka vei vähän matkan päässä olevalle parakille. (...Joka itse asiassa oli sama, joka meillä oli omistuksessa irl joku kymmenisen vuotta sitten, ja joka nykyään on jossain kasana hiiltä, se kun lahjoitettiin palokunnalle.) Koko matkan kysyin itsepintaisesti, että mikä ihmeen laatikko oli huomion keskipisteenä, ja sain osakseni vain halveksuvia katseita, ja joku taisi mutista jotain idiootista ja tollostakin.

Porukka kasaantui parakkiin, johon oli tehty saunan lauteita muistuttavat penkit yhdelle seinälle, ja vastakkaisella seinällä oli screeni, ja siihen osoittamassa videoprojektori.

Polkua jonon perässä toisiksi viimeisenä marssineena ja edelleen jo ääntä korottaen kyselleenä en näköjään ollut toivottu tähän ihme tilaisuuteen, vaan ovi paiskattiin edestäni kiinni. Käännyin, ja katsoin viimeisenä tallustaneeseen oskariin kuin puulla päähän lyöty, ja aloin takoa ovea, nyt huutaen. Ja sitten...

*DIDIDIDDDNDIDGDID*

Kännykkä soi, en tunnista soittoääntä ja odotan että vieressä nukkunut jani vastaa.
Vaan eipä vastaakaan vaan antaa kännykän mulle, koska se on mun kapula, ja soittaja oli isi, joka halus, että pistän formulat tallennukseen, kiva herätys.


JA VIELÄKÄÄN EN TIEDÄ MIKÄ HELVETTI SEN POSSUMUNKKIKORULAATIKKO OLI!