Grurr.


Heräsin tänään kymmeneltä, en tiedä miksi ihan välttämättä haluan pitää herätyskelloa päällä. Sitä ennen raottelin silmiäni kun kissa kiipesi sänkyyni, tunki nenänsä mun silmääni, pehmitti mun kylkeni, ja kävi nukkumaan jalkojen taa.
Sitten kun herätyskello pärähti soimaan, tai ainakin eka sekunti siitä soittoäänestä "Near a tr-" , hiivesin varovasti pois kissan vierestä että se vois jäädä nukkumaan. Kuitenkin se avas silmänsä, sano kur ja näytti mahaansa "Raaputa tästä". Ei se kuitenkaan alas tullu, venytteli vaan.

Laahustin ees taas talossa, ja istahdin tietokoneelle. Viheltelin jotain omituista, lopetin, ettei kissa herää, viheltelin taas ajatuksissani, lopetin taas, mutta mun huoneesta kuulu jo tuttu tömähdys, ja kissa kipitti silmät kierossa mun taakseni vaatimaan selitystä turhasta viheltelystä.

Istuksin koneella jonkin aikaa ja keräsin luuni aikeissa lähteä pitkästä aikaa käymään järvenpäässä, rumiluksella. Tai mopolla siis. Maha kuitenkin esitti vastalauseen, joten tyrkkäsin tunapitsan uuniin, ja mutustelin sen sitten kokonaan, siinä oli mun aamupala ja päivällinen. Kello vispas jo kolmea kun olin aikeissa lähteä, mutta kuhnustelin jotain (avaimet mm oli hukassa), joten pääsin pihasta pois vasta parikymmentä minuuttia yli.  Tankki oli melkein tyhjä, mutta ajattelin että se riittää kyllä jpäähän asti. Oikasin koulun - tai siis vanhan koulun - pihan läpi hyrylän keskustaan, ja sopivasti teboilin kohdalla vilkasin jo punasella hyppivää bensamittaria. Kurvasin siis sinne, ja tulin ajatelleeks että mahtaakohan siihen käydä setelit, mulla kun ei pankkikorttia ole. Ei sillä että mulla ois tililläkään mitään. Seteli kuitenkin kelpas, ja tankkasin ekaa kertaa jossain muualla kun tossa melko lähellä olevalla tankilla.

Ton operaation jälkeen matka jatku kohti määränpäätä. Tällä kertaa en pörränny ympäri risteyksiä eksyneenä (tai siis mikä-helvetin-tie-se-näistä-on-ja-voi-saamari-pitääks-mun-ajaa-autotiellä-!), niinkun ~vuos sitten, kun ekaa kertaa menin mopolla järvenpäähän. Helppo reitti, tuusulan puolta lukuunottamatta suoraa, suoraa, suoraa tietä.

Lindexin vaatteet on riepuja. Tähän tulokseen tulin (ties monettako kertaa) suunnistaessani ensimmäisenä sinne. Kaikki on ohuenohutta, venyvää kangasta, jota on ihan liikaa, kaikki roikkuu päällä, vaikka olisivat sitä kokoa mitä pitikin. Pitkiä sukkiakaan ei ollunna enää yhtään.
Eikun hei, enhän mä ekana tonne menny! Mä kävelin suoraan talon läpi kävelykadulle kattomaan mitä sielä möykättiin (kuulu musiikkia ja näky iso sininen teltta kun ajoin ohi). Jotkut janne-festarit-mitkälie siellä oli, muutama tavaroitaan jo keräävä koju ja telttalava, esiintyjinä ihan outoja nimiä. Enimmäkseen samuja, sameja, ja yks juha. Kävelin kadun päästä päähän ja palain takasin kauppaan. Sen portailla istu joukko nuoria, ja pari pultsaria, jotka juuri kehu nuoria maasta taivaisiin. Olivat ilmeisesti istuneet siinä jonkin aikaa juttelemassa. Virnuilin ittekseni suunnistaeni nyt sinne lindexiin.

Lindexin jälkeen oli vuorossa vero moda. Sieltäkään ei löytyny mitään. Yks paita oli kiva, siinä luki I ☺ LUNCHTIME. Siinä vieressä oli joku vaatemytty, ja rupesin sitä availemaan, kun pöydän toisella puolella oleva nainen huomautti sen olevan hänen. Irrotin äkkiä käteni siitä ja pyytelin ai-oho-anteeksi.

Veromodasta seppälään. Siellä harkittin semmosen kivan villa(t-)paidan ostamista, mutta s-kokoa oli vaan oksennuksenkeltasena. Kysäsin sitten löytyskö mustaa tai turkoosia (petroolia?) jostain laatikonpohjalta, ja tämä soitti keravan seppälään, että olisko siellä. Turkoosia oli kuulemma ässän kokosena, huimat yks kappaletta. Myyjä kyseli että tilattaisko se tänne, vai pistetäiskö varaukseen, mutta ravistelin vaan päätäni ja sanoin meneväni itte kattomaan. En nimittäin ollu huomannu kattoa hintaa (no ei se nyt kauheen paha ollu), ja lähempi tarkastelu osotti kankaan olevan enemmän pitsiä kun neuletta, sen verran löysiä oli silmukat.

Pyörähtelin hetken aikaa käytävällä harkiten tiimariin menoa, mutta ei mun sinne vielä kannattanu mennä, ehkä joskus kuukauden päästä sitten.

Kiersin tendikengän (oli yks aika kiva minnihiirilaukku, 11€ mutta koska minni on niin vastenmielinen, en ostanu.)  kautta suomalaiseen kirjakauppaan. Mun piti ostaa lyijyä kyniini, mutta en sitten millään onnistunut löytämään niitä sieltä. Pari ostoskärryssä istuvaa pikkulasta rupes hihkumaan osoitellen "täti kypärä, täti kypärä, täti kypärä!" (tai kypäthä) kun näki mut hyllyjen välissä :') niiden äiti vaan mutisi jotain ja tutki kirjaa, ja kun toinen lapsi vielä hihkas innoissaan että "mennään kattomaan!" niin vihdoin äiti käänsi päätään kattoakseen että mitä ne nyt huitoo ja naurahti nähdessään että mun hieno sinininen kypäräni se vaan oli niin kiinnostava :D

Viimisenä poikkesin spice iceen, ja tilasin mustikkapirtelön (ah.) Sain myös viimein sen jäätelöpassin, spice-icen suurkuluttajana se on mulle hyödyllinen :'D

Lähdin saman tien takasin kotiopäin (pirtelön juominen kypärä päässä on ihanan hankalaa). Aikaa kulu tasan puoli tuntia kellon mukaan, mutta paljon vähemmältä se kyllä tuntu. Ilma oli lämmin, eikä ollu kylmä teepaidallakaan.

Tässä illalla onnistin taas saamaan koneeni tilttaamaan. Mese sen alotti, toista kertaa kahden päivän sisällä. Se menee kokonaan valkoseks, eikä mene kiinni ruksista, tehtävienhallinnasta, ja estää myös koneen sammuttamisen käynnistä-valikosta, se vaan ei sammu. Ainoa vaihtoehto on siis virtanappi. Ei kiva, tulee mieleen toi vanha kone, joka nykyään on oskarin huoneessa. Huomispäivän, eli tän päivän, eli viidennen päivän puolella innostuin taas leikkimään kajalilla, ja yritin piirtää ensin jotain poskeeni. Se ei onnistunu, joten kokeilin miltä näyttäisin paksuilla (punk)rajauksilla. Oikeella valaistuksella, oikeesta kulmasta, tietyllä ilmeellä, myötätuulessa ja hyvällä tuurilla ne näytti ihan hyviltä.

Njah, jokohan sitä jaksais mennä nukkumaan. Kello on puoli kaks, sano vuodatuksen julkasuajankohta mitä hyvänsä.