Oikein hyvää ja kaunista kolmattatoista perjantaita.

Vai että epäonnenpäivä.. No jaa, voishan se ollakin, jos kaikki "vastoinkäymiset" pistäis sen piikkiin. Kuden den eddä mulla on hidviddävä kedäflundda, ja de yhdiddeddynä siidebölyaddedgiaan od aikamoidda hedveddiä.

Sen siitä saa kun joutuu nukkumaan yön ikkuna avoinna, ettei yläkerran väki paistu kuoliaaksi.

Mitään muuta epäonnekasta tänään ei kai sitten käynytkään. Heräsin yhdeltä ja pesiydyin lehtiä lukemaan kulmasohvan nurkkaan kietoen lämpimänroosan (viltti) ympärilleni. Jossain vaiheessa läppäri alkoi kuiskailla vihjailevasti, ja rupesin pelaamaan herttaa. Voitin jopa ensimmäistä kertaa...

The fame and praise come year after year
Does nothing for these empty tears

Sitten siirryin lukemaan keskimmäistä kirjaa Eddingsin Eleniumin tarusta. Kannattaa lukea koko trilogia, ja sen jälkeen myös tamulin taru.

Vähän lisää pohdintaa:

En koskaan haluaisi elää ikuisesti. Äkkiseltään vaihtoehto kuulostaa hyvältä, mutta en pystyisi katsomaan vierestä, kun kaikki rakkaat ihmiset vanhentuisivat, sairastuisivat ja lopulta kuolisivat pois. Ja itse vaan pysyisi yhtenä ja samana, samanikäisenä, tai aina vain vanhentuen. (Kuten tuossa em. kirjassa sivuutettu Otha, joka vanhenee vanhenemistaan, ja alkaa muistuttaa kuoretonta etanaa lihotessaan ja kaljuuntuessaan) En oikeastaan keksi yhtäkään hyvää puolta ikuisesta elämästä. Nytkin päivät tuntuvat kuluvan nopeasti, mutta todellisuudessa ne matelevat hitaammin kuin 12-senttinen ukkoetana joka tänään kävi pihassa morjestamassa. Kuvittelin tässä jokin aikaa sitten viettäneeni täällä mökillä joa ainakin kolme viikkoa, mutta lähempi kalenterin tarkastelu varmisti aikaa kuluneen vain 9 päivää. Murr, tahtoo jo pois. 52 päivää koulun alkuun. Tai 51, nyt on oikeasti jo 14. päivä. Mesessäkään ei ole koko päivänä ollut kuin kaksi henkilöä, joille olen jutellut... Noora oli joskus lähettänyt viestin, mutta huomasin sen vasta äskettäin enkä viitsinyt enää vastata. En mä tolla kapulalla lomalla mitään tee, ei kukaan mua kaipaa. Ja se rupee lahoomaan sekin, musta maalikin vaimikäonkaan lähtee raaputtamalla.

Mjah, pitäsköhän mennä nukkumaan, että jaksais herätä aamulla... Myöhästä se kyllä enää on, tapanani on nukkua 9h, ja 2:38 + 9:00 = 11:38, eli puoliltapäivin sitä taas herätään.

Mulla oli omat oudot huvini tossa pari tuntia sitten, isi löysi päivemmällä auton peräkontista siellä tasan viikon lymynneet (ostoskassista pudonneet) kananmunat, jotka olivat siis olleet siellä myös paahtavassa auringossa. Isi oli pistämässä niitä jääkaappiin (viimeinen käyttöpäivä 27.7), kun huomautin että ne taitavat olla jo kypsiä. Sain ne haltuuni, joten menin sitten aikani kuluksi tähtäilemään puita kananmunilla. Se on yllättävän hauskaa, olen tehnyt sitä ennenkin :'D

Tähän lopetamme uutiskatsauksen suorana Aitoosta, kiitos ja kuulemiin.