Osa oli ihan mansikan makusia jopa, joten muutaman syötyäni (ja oskarille syötettyäni kun ehin kotiin ennen kun ne lähti) rupesin tekemään kääretorttua aikeena heittää mansikkabrunoix'a sinne sisään. Kuitenkin sitten mansikat siputtuani maistoin lusikallisen, ja hoksasin että aika kitkerää oli... Jätin kääretorttulevyn levälleen pöydälle, keittelin viiskytprossasen sokeriliemen, heivasin mansikkasilpun sinne, keittelin hetken, siivilöin ja heivasin kääretorttuun. Kun yritin rullailla torttua, se ei oikein tykänny, oli kurja ollu liian kauan pöydällä. Pistin sn jääkaappiin ja ryhdyin miettimään mitä teen ylimakeelle mansikkamehulle mitä olin sivutuotteena saanu. Heitin sen takasin kattilaan ja päätin keitellä siirappia.
Ja aika tymäkkää tavaraa siitä sitten tulikin, aikeena oli sitten syödä jätskiä mansikkasiirapilla illemmalla.
Annoin tökötin jämähtää aikeena sulattaa se myöhemmin.
Jossain vaiheessa menin sitä sitten tökkimään, ja sain kuningasidean -tikkareita!
Niitä sitten vääntelin seittemän kappaletta, ja kuten arvata saattaa, ei lopputulos ollut kauheen kaupanhyllymainen, vaan aika kuhmurainen :D
Eikä noi oikein ota kovettuakseen.
Kännykameralaatua, kun kamera on janilla
Kun siirappi oli jo melkein mahdoton saada irti kasarinpohjasta (yrittäminen vaati yhden puuhaarukan hengen) ajattelin sulattaa sen ja toteuttaa jätski-idean. Eli ei kun kasari hellalle ja koneella käymään!
Vaan eipä se kurja sitten sulanutkaan, vaan kärähti saman tien niin, että koko keittiö oli ihan mansikanhajuisessa savussa... :'D
Ja koko loppu töhnä oli muuttunut haperoksi hiileksi (whuhuu, kuka muistaa yläasteen kemiantunnit?) jonka sai kopauttamalla irti. Heitin sen sitten naapurin pusikkoon...
Ei kun vaan kaikki ovet auki.
Kommentit