Hiippailin useemmassakin talossa, mutta viimesessä oli erityisen haastavaa luikkia. Se oli sokkeloinen, ja asukkaita tais olla viis, joista yks, suunnilleen kuusvuotias pikkupoika, oli hereillä. Etsiydyin perheen jääkaapille, joka muistutti jonkun soluasunnon jääkaappia, sillä siellä ei ollut juuri muuta kuin lappu, jossa luki että jos käyttää jonkun loppuun, niin pitää ostaa uus. Avasin pakastimen, näin pari purkkia lakkahilloa, nirasin ittelleni palan, kuulin mesen kilahduksen naapurihuoneesta, ja lähdin selvittämään mitä asiaa nooralla oli. Yllätys yllätys huone oli sen pikkupojan, joka tuli sitten siellä vastaan. "Kamala kun sä säikyttelet!" se sano, ja selitin äikkiä olevani joku houre joka tulee kun se ei nuku tarpeeks. Se ymmärsi yskän, muttei menny nukkumaan vaan valitti että tietokoneensa on jumissa. Siinä koneessa oli joku outo kakspuolinen ohuen ohut näyttö (jonka epäilen päätyneen uneen tästä mitä kattelin joskus kahen aikaan yöllä) johon oli jumittunu jonkun pelin (jollasia oskarilla on kakskymmentä tusinassa) valikko. Painoin esciä, valikko hävis ja pääsin kattelemaan mitä nooralla oli asiaa. Noo, se oli sanonu jotain tyyliin "khgzdg", ja vastasin sille "hihii". Poika meni nukkumaan ja rupesin tekemään lähtöä. Nyt oli talosta muitakin jo hereillä, ja niitä vältellen päädyin etuovelle, harmi vaan että perheen eukko oli jämähtäny kyyläämään ovisilmästä (omakotitalossa?). Syöksähdin sen vierestä avaamaan oven ja loikkasin ulos.
Juoksin hirmusta vauhtia johonkin puistoon, ja samassa vauhdissa nappasin kiinni vanhan puun roikkuvasta oksasta. Puita oli rivissä ~reilu kymmenen jonkun lammen rannalla, ja noustessani ilmaan ote edelleen puun oksassa jatkoin seuraavaan puuhun kunnon Tarzan-tyyliin. Toisinaan ei sattunu oksaa käden ulottuville kun oli edellisestä päästäny irti, joten osuessani maahan ponnistin mäkihyppääjän voimalla takasin ilmaan kohti seuraavaa puuta. Viimesen puun ja lennon jälkeen maahantulo epäonnistu, liukastuin märkiin lehtiin ja jatkoin matkaani niillä mahallani liukuen varmaan jotain kuuttakymppiä. Käännyin selälleni ja viipotin menemään jonkun reilun viidensadan metrin matkan, käännyin jalat menosuuntaan ja eteen tuli pariovet (jotka oli kun kaks saunan ovea) jotka potkasin auki. Vauhti hiipu, ja joku takana oleva huikas että "käyhän se matkanteko noinkin". Kun pääsin ovista sisään, uni loppu ja kello oli minuuttia vaille kakstoista. Herätys mulla oli siis tasan kaheltatoista kännykässä.
*******
Heti sen jälkeen isi ryykäs ovelle meuhkaamaan siitä että kevään hienoimpana päivänä makaan vielä keskipäivällä sängyssä. "Sä lupasit putsata auton ikkunat, ja ruohonleikkuri on kohta ajokunnossa!"
Kapusin sitten alas, pukeuduin ja lampsin keittiöön. Äiti kysy että mitä suunnitelmia mulla on täks päiväks, ja kolutessami esiin pientä ämpäriä pesuhuoneen kaapista huikkasin sille että isin mukaan mun suunnitelmani on pestä ne auton ikkunat ja ajaa nurmikko. "Aha."
Menin ulos, kattelin meitin autopaikalle ilmaantunutta vierasta autoa (josta ei vieläkään kukaan tiedä kenen se on. Se oli ilmaantunu siihen aamulla sillä aikaa kun muu perhe oli käyny honkkarissa) ja menin sitten availeen suoraan sen taakse parkkeeratun meitin oman auton ovia. Istuin kuskin paikalle peseen tuulilasin sisäpuolta, kun naapurista rupes kuulumaan möykkäämistä (kyllä, juuri sieltä "hotellista", tai "YMCA":sta.) Perheen isäntä oli kaksine vanhimpine poikineen (suunnilleen 16- ja 15-vuotiaat) tekemässä kiveystä talonsa viereen.
"Mitä helvettiä tää on Niklas!? Mitä helvettiä? Mitä mä käskin sun tuoda?"
"..."
"Mä käskin sun tuoda kivituhkaa, miks helvetissä sä toit multaa?!"
"..."
"Vie tää heti pois ja tuo äkkiä kivituhkaa!"
"Mistä mä sitä löydän?"
"Siellä on helvetin iso kuorma-autolastillinen, ota lapio mukaan. Josset sä niitä erota niin _älä_tuu_ikinä_takas_tänne_.
Sä olet tyhmä."
Tiuskiminen ajtko kyllä ton jälkeenkin, mutta pienemmällä volyymilla, ja kun meitin äiti tuli pihaan (=näkyville) ihmetteleen multakasaansa, oli kaikki kolme tuija-aidan takana hipihiljaa.
Sain ikkunani pestyä, heivasin äpärin sisään, etin ämppärini ja lähdin hakemaan leikkuria hallin pihasta.
Kuivalla pihalla on kiva liikkua semmosen tuulettimen kanssa. Ja papan ympäriinsä puiden juurelle kippaamat tuhkakasat on kivoja kanssa, kumma kun kukaan ei soittanu palokuntaa.
Mäkeäkin on kiva mennä ja leikkiä samalla maansiirtokonetta, kun sammalet lähtee paikaltaan.
Ämppäristä loppu virta puolivälissä, eli kun siirryin halin pihasta tätä meitin ympäristöä ajamaan, joten vippasin sen ohimennessäni äitille ja jatkoin huristelua pääkopan turrrrrrrrrrrrrrrrrruttavan ruohonleikkuriäänen säestyksellä.
Vietyäni leikkuupuimurin mökkiinsä mätänemään ja kävelin alas hallin rinnettä, huomasin että mulla oli nuttura näynnä kukkia. Mistä lie tulleet, jostain mistä oon menny vähän turhan läheltä.
Aioin painua suoraan pesemään harmahtavan rusketukseni pois, mutta äiti keskeytti aikeen ja pyysi tekemään päivän ruuan jotta pääsee itte huhtomaan takasin pihalle multakasansa kanssa.
Se tekee siis tämmöstä, joka ei ole suihkulähde, vaan keskellä on muuta pihaa puoisen metriä korkeemmalla kukkaistutus, sen ympärillä lautapenkit, ja penkkien alla + vähän pidemmällä hiekkaa.
paintlaatua.
Mitään muuta en oo tänään tehnykään, ja tuskin tuun tekemäänkään.
Ainiin, isi kyseli että onko nämä kaksi kaupunkilaista koskaan käyneet maalla. Siis siinä mielessä, että mitään luksuslomakylää ei ole tiedossa, vaan karua maaseutua.
Vastasin että joo.
Vastaus tännekin siitä pitsajutusta, eli noora kysy voisko pitsaa paistaa notskilla muurinpohjapannulla -miksei, jos onnistuu olemaan käräyttämättä pohjaa!
Kommentit