Ai minkä? Dean Grayn Dr. Who on Holidayn koneelle tietysti! Muttenmälöyäsitämistään! Ääää. ÄÄÄÄ!

Aamulla (tosiaan, menin nukkumaan puoli kolme ja heräsin yhdeksältä) loikin ympäri tyhjää taloa hermostuksissani siitä miitistä, ei mulla ollu puhdasta, mustaa ja sopivan mittaista hametta, hyviä pitkiä sukkia,  paitaa, kenkiä joilla voi kävellä ynnä muuta mitä ois pitäny olla. Selvisin kuitenkin hengissä bussiin (joka meni ihan eri kautta Helsinkiin kun ne muut. Uutta tietä, ei vanhaa.) ja kamppiin, löysin tapaamispaikankin. Aikaa kuljeskella oli puolisen tuntia. Tasan kaksitoista ilmaannuin paikalle, ja ajauduin kohti tyttöä joka näytti kuvasta tutulta. Foorumilainenhan se olikin.

Vartoilimme syvän hiljaisuuden vallitessa kymmentä yli kahteentoista, kun kaksi muuta pikkuista saapui paikalle. Hiljaisuus oli käsin kosketeltavaa. Vielä puuttui kaksi. Aika kului, kello tuli kymmentä vaille yksi. Hiljaisuutta olisi voinut leikata veitsellä. Karauttelin kurkkuani ja kysäisin että puuttuuko vielä joku, lähdetäänkö kierrokselle. Hiljaisuus. Yksi kaivaa kännykän taskustaan ja soittaa jollekulle. Ei näköjään vastannut. Menin kännykän netillä foorumiin miittitopiciin. Yksi on sanonut ettei tule, toinen myöhästyvänsä vartin. Vartti oli mennut jo puoli tuntia sitten, sanoin ympärilläolijoille. Hiljaisuus. Sanoin olevani nälissäni, ja lähdin raahustamaan kohti jotain mikä näytti syömäkelpoiselta paikalta (juu), kolme perskärpästä lähtee seuraamaan, yksi (vanhin, 12v) piipittää että "Tuo on hyvä paikka". Menemme sinne. Sämpylän hinta ~4€. Vihellän hiljaa itsekseni, ja samainen uskalias puhuja ehdottaa cafe picniciä, sämpylä maksaa kuulemma euron. Mutisen jotain mäkkäristä ja hesestä, mutta kulkiessani karttataulun ohi huomaan ettei koko Kampista taida sellaisia ylellisyyksiä löytyä. Ja foorumiin ei jaksa mennä. Menimme kulman taakse cafe picniciin, ja bongasin hyvännäköisen saaristolaisleivän, graavilohta ja perunasalaattia jonkin ruisleiväntapaisen päällä. Hiljaisuus, marssin kassalle ja esitän toiveeni. Kassatädillä jumitti pahasti, katto mua kun hullua. (Nosehänmäolenkin!) Se sai kuitenkin liikettä niveliinsä ja meni onkimaan yhden leivän hyllyltä. Sanoin myös haluavani lasin vettä, mutta en sitä sitten saanutkaan. Eipä onneksi maksanut mitään. Kaksi muuta joukosta otti kroissantin, yksi ei mitään. Pöytätarjonta oli vähän huono, ainoa neljän hengen pöytä oli hautautunut edellisen syöjän roskiin. Nappasin ne käteeni ja heitin tyhjälle kahden hengen pöydälle, ja tällä kertaa oli pikkuisten vuoro katsoa mua kun hullua.
Syöminen sujui korviasärkevän hiljaisuuden alaisena.
Kun kaikki olivat syöneet ja nousseet ylös, sanoin jotain kiertelystä. Porukan sama uskalikko sanoi haluavansa limua, joten lähdimme etsimään limukonetta. Pari kolme kerrosta ylempänä limukoeen luona uskalikko sanoi, että se jonka kanssa tämä oli saapunut tapaamispaikalle, aikoo mennä kampaajalle jossain vaiheessa. Uskalikko oli menossa mukaan, saman tien. Kiirehdin siinä sanomaan, että eihän teidän nyt vielä kannata mennä, koska mitä me jäljelle jäävät tekisimme kahdestaan. Ehdotin myös miitin lopettamista siihen (kello oli kaksi), mutta se vaihtoehto tyrmättiin uskalikon osalta. Niinpä marssimme ylimpään kerrokseen säikyttelemään cybershopin ja mortician väkeä (kampaamotyttö ja tapaamispaikalla-ensimmäisenä-ollut olivat harvinaisen eksyneen näköisiä kummassakin, jopa minä sopeuduin paremmin mustine vaatteineni. Wannabegoottihevarijokin-uskalikko sopi paikkaan asusteidensa puolesta hyvin, mutta muuten..). Parivaljakko (eli uskalikko ja kampaamotyttö) jämähtivät kumpaankin kauppaan niin pitkäksi aikaa, että minä vanha ja raihnainen kaappasin lehden ja menin istumaan siihen kahvilantapaiseen mikä ko. kauppojen edustalla on. "Ekapaikalla" tuli istumaan vastapäätä. Jonkin ajan kuluttua se lähti hakemaan kerrosta paria alempaa limua. Juuri kun se oli palannut, ja parivaljakko irtautunut morticiasta ja lähtenyt katsomaan moneenko kampaaja on auki, Noora soitteli olevansa tulossa käymään siellä ylhäällä. Ja niin se (ne, Nooralla oli kaveri mukana, olivat menossa tuskaan)  tulikin, melko pian. Havaitsin kuinka "ekapaikalla" kavahti teitä kahta, noora :D Vaikka te olitte ihan siistejä ja hienostuneita siihen uskalikkoon verrattuna.. Se muuten oli siinä takana juuri kun käännyitte menemään kohti cybershopia/morticiaa. Kyllä, juuri se jonka yli meinasit kävellä.

Laahustimme kerroksia ylös ja alas (yhdessä välissä noora köpötti rullaportaissa esittelemään ostoksiaan) ja päädyimme blipon (hyitukehduinsiihenimelääntuoksuun) kautta heurekashopiin. Siellä väki piti jo vähän ääntä "Vähän hieno! Kato tätä.." Ostin kivan hyrrän, sellaisen joka mulla oli pienenä. Siis semmoinen joka kääntyy jonkin aikaa pyörittyään sille tapilleen. Eniten riemua kanssaolijoissa herätti se systeemi, jossa on jotain naulannäköisiä tiiviinä mattona, ja johon saa painettua vaikka naamansa. Tajusit, hyvä.

Väistyttyäni kassalta käveleskelin käytävän yli jonkun kiinakaupan näyteikkunaa kohti, kun perskärpäset heti jättivät tavarat käsistään paikoilleen ja kipittivät taas perässä kuin uskolliset koirat. Joilta on poistettu äänihuulet.

Menimme takaisin ylimpään kerrokseen ja istuimme kahvilan pöydässä piitkän aikaa. Parivaljakko lähti etsimään vessaa, ja sillä aikaa ekapaikalla lähti kuulemma kotiin. Kulutin yksinäni aikaa kauhistelemalla jotain hirveitä lantiofarkkuja jonkun pissiskaupan alessa. Parivaljakon palattua vihjasin vaivihkaa, että nämä voisivat nyt mennä sinne kampaamoon, ja minä voisin lähteä kohti bussia. Samalla menin kohti rullaportaita (joita olin muuten koko ajan menossa väärään suuntaan. Tai siis vahingossa kävelin aina niille väärään suuntaan meneville portaille). Sain iskostettua ajatuksen kampaamotytön kaaliin, hyvästelin ne ja kipitin alimpaan kerrokseen, seuraavan bussin lähtöön kun oli huimat pari minuuttia. Nousin bussiin, ja bussikuski pelasti päiväni. Oli aika mukava ja lepposa ukko :D Kiitokseksi piristyksestä ja hetken mielijohteesta niiasin ukolle syvään, ja sain yhden mikäihmeenhullu-katseen lisää kokoelmaani. Kotimatkalla kuvailin digikameralla ihmisiä joiden ohi bussi meni. Hupinsa kullakin.


Ja illalla istuin koneella selaamassa läpi youtuben doctor who -tarjontaa. Löytöjä:

Dr. Who -näyttelijäkaartin jäseniä brittien heikoimmassa linkissä, jakson osa 1/6 (katso muutkin)
Joku ihan mahtava sketsi jostain! Tennant (eli 10. dr who) on opettaja.
Älyhyvä biisi :D (väännös tunnarista) Tätä en myöskään löytänyt mistään.