Blogaan liian harvoin she said. Kansa vaatii lisää she said. No graah. Entäs jos ei vaan tapahdu mitään? Ketään ei varmastikaan kiinnosta mitä salaattia tein toissapäivänä, tai paljonko eiliseen bouillabaisseen meni valkoviiniä.

Narnar, kohta (=40 min) pitäs kipitellä taas bussiin ton muuttokuorman kanssa. Katoan siis taas tänään vantaalle töiden jälkeen, ja majailen siellä sunnuntaihin. Koko viikko on nimittäin iltavuoroa, joten missään välissä ei ehdi kotona käymään, ja viikonloppuna varmaan oleilen siellä muuten vaan.

(Ähhähä sain eilen kivan postipaketin, mutten kerrokaan mitä se sisälsi!)

Ahhoihuaa, (kyllä, tismalleen noin sanottuna, ja kyllä, näitä epämääräsiä äännähdyksiä on miljoonia. Ja kaikki on pakko kirjottaa.) ... (mitäs mun pitikään sanoa?)

Ainiinjoo, siis sitä vaan, että tänään on perus iltavuoron sijaan tiski-ilta, mikä tarkoittaa sitä että hommaa on vain vuoron alussa ja lopussa. Alussa lounaan viimeisiä tiskejä, lopussa tiskikoneen pesu ja purku. Ja välissä satunnaisia astioita, kuka nyt keskiviikkona ravintolaan syömään ac:a tulis?

Kuitenkin just tänään on kolmensadan hengen tilaisuuksia kabinetissa ja viiskymmentä tahdon-syödä-koko-ruokalistan-mummoa salissa.

No joka tapauksessa välissä on ei-mitään-tekemistä-taukoja, ja silloin voin ahmia rakasta carpe jugulumiani. Toivottavasti edellistiskaaja ei oo hävittäny sitä penkkiä tiskinurkasta... Ja toivotavasti ei patterit lopu ämppäristä, sitäkin saa meinaan kuunnella koko illan. Ei kukaan halua tiskille puhua (ellei pidä joku lasipakki vaihtaa tai jos muuten vaan tiski seisoo), joten voi olla ihan omissa maailmoissaan :D

Illalla sitten mah dear valokuvailija liikuskelee jossain päin helsinkiä ja tulee ehkä perhoonkin vartoilemaan  että työvuoro loppuu. Raukka saanee osakseen tuijotusta ja ehkä kysymyksiäkin, sillä sali on täynnä ykkösellä samalla luokalla olleita kanoja, jotka varmasti galleriassa kyyläiltyään tunnistavat sen. Noh, siinähän istuu sit baarissa, tai jotenkin muuten aikaansa tappaa. Tiski-illassa on vähän se huono puoli, ettei koskaan tiedä koska pääsee. Tiski saattaa joutua olemaan loppuun asti, tai vastaavasti päästä ennen keittiötä, jos missään ei ole mitään elämää.

Joopa joo, kymmenisen minuutin päästä pitäs hipsiä kohti bussipysäkkiä. Viimeks kävi niin, että marssin puhelin korvalla (kukka toisessa päässä) pysäkille, viiden metrin päässä huomasin että bussi menee kaasu pohjassa ohi, ja toinen tulee vähän kauempana perässä. "Ahaa, eka oli siis lentokenttäbussi, vilkuttelenpa tälle seuraavalle", aattelin, mutta ohohoo, lentokenttäbussi tulikin jäljessä, ja hesan bussi oli huristanu ohi. Yleensä se on niin, että lentsikka lentää ohi, koska siihen ei halua mennä kukaan, ja stadilainen löntystää perässä keräämässä matkustajat.

Ja kukasta vielä, ai että mä rakastan sun aamupuheluitas, niihin on niiiinnn kiva vastata mörköäänellä umpiunessa <3 :'D
Tänäänkin hää siis soitti ja kysy että muistinko että mulla on tiski (kännykkä muistutti siitä yheksältä, eli tunnin tämän jälkeen, vaikka tiesin sen kyllä), ja että entäs jos se onkin aamutiski. Noh, työvuorolistassa lukee tiskin aika, ja muutenkin se on niin, että törsyylijät (tarjoilijat) hoitaa aamutiskin, ja kokit iltatiskin. Tai sitten Kettunen hoitaa kummankin :D


Viis minuuttia, mitähän kaikkea mun muuttokuormastani nyt jää..? Matkakortit on, lompakko on, vaatteet on, kamera latureineen on, läppäri latureineen on käytössä, kirjat on... No joo. Jos pakkais tämän ja lähtis menemään.