Voi voi, nyt meni suunnitelma muusiks, tarkotus kun oli kirjottaa joka päivä jotain. Eilen kuitenkin oli pikkasen muuta ajateltavaa.

Noora oli siis meillä yötä, ja herättiin yheksän tienoilla. Tarkotus oli lähteä sinne lintsille kahentoista bussilla, mutta koska muuten olis tullu vähän kiire, niin valittiin seuraava, 12:25. Kiire tuli kuitenkin, ja kuin oltiin edelleen kotona kakskytviis yli, niin katottiin aikataulua, ja päätettiin sitten mennä kymmenen minuutin päästä. Pysäkillä tuli sitten tuhahdettua törkeelle bussikuskille kun ei pysähtyny, ennen kun tajuttiin että olin huitonu tilausbussille...

Hesassa iski vastaan niin karmaseva lämpölöyhähdys, että ei me siellä kauaa viivytty. Muutenkin oltiin lähinnä piknikille menossa, ja istuskeltiin varjossa nurmikolla likimain tunti ennen kun meitit tultiin häätään siitä. Lampsittiin alepaan jätskiostoksille, istuttiin hetki varjosalla kalliolla ja mentiin bussipysäkille.

Tultiin kaupan kautta, ja ostettiin pitkän puntaroinnin jälkeen tötsä kermaa. Ja muistakaa ihmiset että marjapuuro ei oo puuroa, vaan kerroskiisseliä!

Paistettiin kotona lättyjä (puolet litran taikinasta) ja hääräiltiin kumpikin jotain koneillamme ja ulkona kameran kanssa.
Meillä oli puoli seinää auki (iso ikkuna) ja patjat samassa huoneessa. Yhtäkkiä kissa hyppää siitä ikkunasta sisään silmät puoliummessa ja laahustaa patjalla läppärin kanssa makaavan Nooran viereen. Kauhuksemme huomataan ettei se saa henkeä, joten soitan porukoille. Neuvoks saatiin vaan että kannattais antaa sille kylmä suihku, jos sillä on kuuma. Näin tein, mutta se ei auttanut yhtään, Janne haukko henkeään kuin kala kuivalla maalla ja pihisi. Selattiin netti läpi ja soitettiin kaikkiin lähialueen eläinlääkäreihin. Kaikissa vastaajan vastaus oli että lääkärin saa kiinni maanantaina... Janne oli kun apaattinen sukka maatessaan patjalla ja haukkoen henkeään välillä. Noora soitti välissä omille porukoilleen mistä neuvottiin antamaan varoks kyypilleri, jos sitä on vaikka ampiainen pistänyt johonkin tai vastaavaa.
Löysin sitten kunnan sivuilta päivystävän lääkärin numeron, ja soitin siihen. Lekuri oli Järvenpäässä, mutta sain kuitenkin vähän hyödyllisiä neuvoja. Kissa piti rauhotella viileessä (ei meillä oo mitään viileetä paikkaa talossa, joten tuotiin muutama kylmäkalle sen viereen) ja höyryhengitystä se ehdotti ja sano soittavansa pian takasin juteltuaan ensin jonkun kollegansa kanssa. Se sano sitten että jos tila pahenee, meidän pitäs tuoda se Viikkiin pieneläinsairaalaan happihoitoon. Hinta vuorokaudelta olis ollu 130€, joten soitin taas porukoille, jotka anto luvan. Tämän jälkeen metsästettiinkin sitten kyydittäjää, mamma ja pappa naapurissa olis hyvin hankala saada tajuamaan tilanne, joten Noora soitteli omille joukoilleen. Ne ei kuitenkaan päässy lähtemään, joten menin itku kurkussa papalle selostamaan tilannetta, ja yllättäen se olikin jo puolimatkassa menossa ennen kun sain selitettyä mihin piti mennä. Käskin sen tutkimaan karttaa ja menin kotiin pakkaamaan kissaa kuljetuskoppiin, kun se yhtäkkiä oli taas alkanu elää, hyrisi ja kiehnäs, oli menossa ulos ja vaikka mitä. Menin perumaan komennon, soitin päivystävälle samasta syystä, ja se sano että kannattais vielä sinne pieneläinsairaalaan informoida tilannetta.

Kaivetiin sitten sen päivystyksen numero esiin, ja mulle vastas nuoren kuulonen nainen, joka esittäytyessään sano olevansa myös olevansa harjoittelija. Voi ei, ajattelin mielessäni. Yritin sille selvittää että kuka olin, ja että niille oli kai tullut lähete:

"Jenni * täällä moi, teille on kai äskettäin tullut lähete Järvenpään päivystävältä kissan takia?"
"Ai mitä/kuka/kuinka?" (epämääränen kysymys joka peitty taustahälyyn)
"Siis Jenni *:n nimellä, onko teillä se semmonen lähete..."
*närkästyneellä äänellä* "Siis minkä takia?"
"Kissan! Joka ei saanut henkeä!"
"Odota vähän"

Kuluu hetki, taustamelu vähenee vähän.

"Haloo?"
"Haloo."
"Anteeks, mitä sä sanoit, en kuullu kun tossa oli hiustenkuivaaja päällä" (SIIS MITÄ VITTUA?)

Selitin uudestaan.

"Okei, oota mä katon"

Kuuluu epämääräistä puhetta Järvenpäästä ja jotain kolinaa.

"Joo, on meillä semmonen lähete, nimellä Jenni * ja kissan takia, te olette siis tulossa nyt?"
"Sen takia mä just soitinkin, että  ei olla tulossa, kun kissan tilanne on parantunu vähäsen. Onko se lähete voimassa viikonlopun?"
"On se joo, sitten kun päätätte tulla niin soitatte meille ensin"
"Ai tähän numeroon?"
"Joo."
"Selvä, moi"

Olipahan erittäin eikiinnosta-asenteinen asiakaspalvelija.


Janne oli edelleen vähän heikkona, sen hengitys nyki, mutta pikku hiljaa se rupes piristymään ja meni jopa syömään vähän. Enimmäkseen se nukku. En malttanu olemaan herättelemättä sitä vähän väliä, kun halusin nähdä oliko se tajuissaan. Se joko nukku sikeesti tai oi välillä tajuton, kun ei reagoinu taputukseen eikä vihellykseen korvan juuressa, joten piti hiukan heilutella sitä jotta sen sai hereille.
Jätettiin se nukkumaan kun se vihdoin vaan nukku, ja mentiin kattomaan Van Helsingiä. Kaikki valot oli sammutettu, ja mua rupes väsyttämään luvattoman paljon. Pistin silmät kiinni, ja heräsin siihen kun Noora sano "ai sä nukut sitten" tmv. En tajunnu nukahtaneeni, ja sitäpaitsi olin nähny unena jotain omaa versiota siitä kohtauksesta jota olin hetki sitten kattonu. Silmät ei pysyny enää ollenkaan auki, joten ehdotin että mennään pihalle hetkeks. Näin tehtiin, ja lähettiin sitten kiertään korttelia kävellen -paljain jaloin.
Naapureilla oli pikku bileitä ympäriinsä, ja tultiin kuulleeks huvittava humalantäyteinen keskustelunpätkä: "Mä tiiän missä sun postilaatikko asuu!"

Innostuttiin kävelemään lenkki uudestaan, mutta kello oli jo 2, joten tultiin sisälle datailemaan vähäks aikaa. Huomasin hetken päästä että Noora oli nukahtanu patjalle, joten sammutin koneeni ja suljeskelin valoja, ikkunoita ja ovia ja menin iltatoimiani tekeen. Kun tulin takasin ja vedin rullaverhoa alas, Noora heräs ja ihmetteli kun sanoin sen nukkuneen puolisen tuntia :D

Aamulla herättiin yheksän aikaan kun pappa tuli kiekumaan eteiseen. Menin sille puhumaan jotain niin umpiunessa, etten tosiaan muista mitä asiaa sillä oli.. Palasin takasin nukkumaan, ja herättiin sitten kahentoista aikaan. Janne oli ihan kunnossa jo, ja hyyyvin närkästyny kun ei päässy ulos. Paistettiin aamupalaks lättyjä, ja yhen aikaan Noora lähti. Porukat tuli kotiin varmaan... Kuuden aikaan(?) ja olin justiin kerinny imuroimaan ja tyhjentämään pesukoneen ja heittämään yökamppeet lattialta pois.

Kun aloin tätä kirjottamaan, kello oli 20:34 ja  Robert Kubica oli justiin telkkarissa törmäilly ympäri formula1-rataa.