Hah, hyvin menee, toinen päivä kesälomaa ja jo nyt on tappotylsää.
Mitähän mä olen tänään tehny... Aamulla heräsin kun kissa yski tuttuun tapaansa. Astma vaivaa taas, se hinkuu kurkku pitkänä maata myöten, minuutti toisensa jälkeen. Tulee parin tunnin tauko, ja sitten se herää nokosiltaan yskimään taas. Pitänee antaa sille puolikkaan lääkkeen sijasta kokonainen päivässä...

Kuitenkin -kiitos kissan- heräsin aika laila ihmisten aikoihin, ja ehdin nauttimaan aamusta. Tunne(lma) oli melkein samanlainen kuin eilisiltana, tai siis -yönä, kymmenestä eteenpäin, kun majoittauduin terassillemme puolikkaaseen munatuoliin lukemaan kirjaa. Ja kas kummaa, kun siitä havahduin todellisuuteen, kello oli kaksitoista, ja ulkona näki vielä ihan hyvin lukea, ja lämmintä oli 23 astetta. Ilma oli hivenen kostea, mutta miellyttävä. Ennen kuin menin sisälle, kävelin puoli taloamme ympäri, takapihan terassilta etupihalle. Menin tielle, ja näin hivenen sumua tien kummassakin päässä. En tiedä mikä sumussa on niin ihanaa, kaunista ja kiinnostavaa, mutta tykkään katsella sitä. Ja kameran kanssa sumussa leikkiminen hauskaa, sumu yhdistettynä pitkään valotuaikaan = aavemaisia kuvia. Paljain jaloin kun olin, pikkuhiljaa rupesi tulemaan kylmä. Hipsin takaisin sisälle, mutustelin muroja, tein iltapuuhani ja painuin petiin. Tavoistani poiketen nukahdin melko nopeasti, niinkin nopeasti, että nukahdin ämppäri korvillani... Aamulla patteri olikin taas loppu.

Aamu enteili hyvää, ja päivästäkin tuli kaunis. Yhdentoista tienoilla lysähdin samaiseen terassin tuoliin nauttimaan auringonpaisteesta (pleksilevykaton alla..) lukemaan samaista kirjaa. Sain sen loppuun, ja vaihdoin saman kirjailijan vasta ostamaani uuteen kirjaan, kirjailija siis Terry Pratchett ja kirja Savijaloilla. Kannattaapi lukea.

Kenelle mää oikein luulen puhuvani, koko ajan kohdistan juttuni jollekulle, mutta eihän tätä kukaan lue, kun linkinkin tietää vain yksi? Hälläväliä, kirjoitan kirjoittamisen ilosta.