Neljästä yhteentoista.

Pappa eli isänisä lähti neljältä kauppaan hyrylään. Mamman sanojen mukaan kalaa ostamaan.
Aika kului, ja yhdeksältä illalla mamma tuli käymään, ja kertoi papan venyneestä kauppareissusta. Vanhemmat lähti saman tien ajamaan hyrylään siltä varalta että törmäisivät pappaan. Palasivat puolen tunnin päästä tyhjin käsin.
Isukki soitti poliisille, josta sanottiin että partioiden käsketään pitää silmänsä auki siltä varalta.
Mitään ei kuulunut, ja kymmenen aikaan väki vetäytyi huoneisiinsa valmiina nukkumaan. Istuskelin tässä sängysäni dataamassa, kun rupesin kuuntelemaan seinän taakse makkariin; isi puhu puhelimessa. Yheltätoista illalla? Tiiliseinän läpi on vähän paha salakuunnella, mutta erotin lopuks lauseen "mä tuun siihen pihalle"
Loikin sängystäni alas avonaiselle ulko-ovelle kuikuilemaan, ja näin poliisiauton ajavan pihaan isin selostaessa puhelimeen "siinä on semmonen pieni mäki ja sitten näättekin sen jo" samalla kun veti vaatteita päälleen. Kipsin laittamaan tilanneraporttia koneelle, ja kun menin takasin olkkariin, äiti tuli vastaan.

Pappa oli kuulemma menny hyrylään, mutta päätynyt kuitenkin kymmenen kilometriä siitä eteenpäin järvenpäähän. Siellä se oli kierrelly jotain omakotialuetta pitkän aikaa, kunnes joku oli vissiin tehny ilmotuksen epäilyttävästä autosta.
Poliisit meni sitten tarkastaan ja huomasivat että se oli se auto josta ilmotettu pari tuntia aiemmin. Opastivat sitten papan autoineen kotiin, se ajo niiden perässä tänne, ja kun tultiin tähän kortteliin, niin pappa tunnisti paikan ja kurvas kiireellä omaan pihaan. Poliisit, jotka se oli jossain vaiheessa ohittanu, ajo talon ohi, ja soittivat sitten sillon yheltätoista isille, ja kysyivät että mihin ihmeeseen pappa hävis. Niitä se siis opasti oikeeseen paikkaan. Isi lähti seinän taa (missä mamma ja pappa siis asuu) pitämään palaveria poliisien kanssa, ja tuli sieltä joskus parinkymmenen minuutin päästä.

Pappa luultavasti menettää ajokorttinsa, näin me äitin kanssa veikkailtiin täällä. Toisaalta, jo pari vuotta sitten nooraa ja mua kuskatessaan se sano ettei näe nopeusmittaria vaan ajaa sen mukaan miltä tuntuu...

Omana selityksenään järvenpäähän päätymisestä se sano että ikkunat huurtu niin paljon ettei se nähny missä oli. Miten ne voi huurtua niin paljon, vaikka sillä on auto täynnä lämpöpuhaltimia? Äiti veikkas että se oli käyny ulkona tutkimassa jotain paikkaa, ja läpimärkänä sitten tullu takasin autoon.



Loppu hyvin, kaikki hyvin. En mä kyyneliltä täysin säästyny.