Tiedän että on yö, kun saavut kotiisi pimeään
Yksinäisyys lyö, sanomatta nimeään
Kun luet kirjeeni kaiun kuulet
Tahrat näet joita sateeksi luulet

Kuljen ulkona valossa, kasvoillani voin tuntea tuulen
Ei sitä tuntunut talossa, johon palaa en koskaan, luulen
En ole menossa minnekkään
Ei missään tule minun luokseni, minun vuokseni

Vain tahroja paperilla, älä siis suutu
Ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se että meillä oli retkemme, eikä se että meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli retkemme, aa aa aa..
Vain muista, että meillä oli.. hetkemme

Kutsun saaneena tulin, lähdin kui varas, säikähdin viimein
Kun itseeni tarttuneen, tajusin varttuneen
Imin sut kuiviin, tarttui mun huiviin tuoksusi
Teit saman minulle, juoksusi annan anteeksi sinulle

Vain tahroja paperilla, älä siis suutu
Ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se että meillä oli retkemme, eikä se että meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä sillä meillä oli retkemme, aa aa aa...
Vain muista, että meillä oli.. hetkemme

Vain tahroja paperilla älä siis suutu
Ei niistä asiat miksikään muutu...




Melankolista. Minkäs teet, taas tuo soi tässä taustalla. Siinä mielessä hyvä biisi, että siitä voi löytää syvempiäkin merkityksiä, jokaisen elämään liittyen. Mutta eipä ruveta liian filosofisiksi, ainoa lukijani Noora, vaikka se kovin sopiva tähän päivään, eikun siis 39 minuuttia sitten päättyneeseen päivään olisikin. En ole oikeasti tuota mieltä ;) Kello vain on sen verran että päänuppi rupeaa miettimään ties mitä.

Tänään tuli siis herättyä ennen heräämistä, suomennettuna 8:40. Laahustin huoneestani, potkaisin tietokoneen käyntiin, törmäsin huuliaan lipovaan ja ikkunasta ulos menemäisillään olevaan kollinronttiin ja menin suihkuun. Asustelin siellä niin kauan että heräsin, tungin hiukseni turbaaniin, ja lähdin hakemaan hesaria lootasta, puettuani tietysti vaatteet päälle ensin. Päätin etten jaksa istua keittiön pöydässä marjapuuroani ja hesariani mutustellen, jotenka kipitin pihalle lautaseni kanssa ja levittelin lehteni keskelle asvalttipihaa. Istahdin siihen persiilleni, ongin sattumat puurosta, tyrkkäsin uteliaan karvakorvan lehteni päältä ja nautin aamusta hiuksiani kuivatellen.
Kelloa tuli katottua sen miljoona kertaa, "äää, missäseviipyy, kello on 9:30!", lähtö kun oli siis 10:30 :D
Olin jossain välissä kirjautunut meseen, ja ihme ja kumma, siellä ei ollut ketään koko aamuna, lähtiessäkin vain yksi. (Yleensä ainakin foorumilaisia on ~7, jollei muita.) Noora kuitenkin tuli ihan ajallaan, ja matka jatkui nyssepysäkille. Bussi olikin sitten melko pieni ja täynnä, kun olimme nousseet kyytiin, olisi mukaan mahtunut enää yksi. Istuimme kumpikin eri paikalla, välissämme käytävä ja vieressämme ventovieras. Pois noustessani tinttasin omaa ventovierastani (vähän nuorempaa tyttöä) kyynärpäällä nenään.
Kampissa suurin osa ajasta tuli vietettyä Morticiassa, ja siitä kertoivat myös Nooran ostokset ;) Itse pistin elämän risaiseksi ja ostin viidenkympin hameen. (Joka olikin ainoa ostokseni, ellei jätskiä ja syötävää lasketa.)

"Mä yritin epätoivosesti välttää jätskiä, mutta eilenkin mä söin suklaata" - Shan

Hameherutus! Nooran uusilla kengillä ja viuhkalla.

Noora jäi meille joksikin aikaa (XD) tultuamme viiden tienoilla, ja lähti siis yhdeksän aikaan, katsottuamme disneyn Mulanin :D

Siitä asti olen taas tappanut aikaa tässä katsellen Dr Who -ohjelmaa netistä (seonaivanparas, David Tennant rules!) ja jotain muuta turhaa tehden.

Sartsaoraakkeli!