Paikataanpa eilinen tyhjiö elämässäni.

Bussissa oli tavallaan tuttuja. Se ajaa hesaan mennessään myös koulukeskuksen ohi, ja yks ulkonäöltä tuttu oli ilmeisesti jo päässyt koulusta, ja tuli siis samassa bussissa kamppiin.
Makuunin kohdalla kävelin normaaliin tapaani mitään näkemättä ja ajatuksissani, kun äkkiä eteeni oli ilmestynyt lyhyehkö ulkomaalainen nainen, joka kysyi "are you living in finland?" Hätkähdin moisesta eleestä ja murahdin jotain "yyeeaaa?" -tyylistä. Naisen taka-alalle tuli kaksi tämän seuralaista, ja tämä jatkoi, että paljonko maksaa matka jumboon. Selvitin etten muista, ei paljoa. Sitten hän kysyi, kuinka pitkä matka täältä on sinne, ja selitin, ettei kovin pitkä, ja bussilla pääsee helposti. Nainen ilahtui ilmeisesti kuulemastaan (tai siitä että sanoin kokonaisen lauseen), ja kysyi, että mistähän päin bussi lähtisi *huitaisu rautsikan ja kampin suuntaan*. Kampista ainakin, vastasin, nainen kiitti kohteliaasti, ja jatkoi ystävineen matkaa.
Nyt aplodit, mä puhuin extempore-englantia! Ja ilmeisesti vielä ihan ymmärrettävästi...

Koululla oli joku ihmeen ryysis, kun kävelin sitä puiden reunustamaa kujaa. Vastaan tuli kolme aikuista, joista yksi juuri kysyi toiselta "ai miten tää siis menee, kävelenks mä jotenkin sun takana?"  Vähän edempänä muutama opiskelija huusi "terveisiä äidille". Ihmettelin kuulemaani, ja katsoin ryysiksen läpi; kuvausryhmä. Ja kamera.

Pihalla oli myös pari meitinluokkalaista, jotka eivät tienneet mitä porukka kuvasi. Menin sisään, könysin luokan eteen (rappuset ♥) ja ihmettelin missä suurin osa porukasta on. Siinähän ne tuli, vähän ennen tunnin alkua, olivat kuulemma olleet "kuvauksissa".

Liekö buusterissa edelleen viihdepaukkuna perholaisopiskelijan tekemä sapuska? Tai jotain sellaistahan mulle on sanottu. Kumma kun mä en tienny asiasta mitään vielä pari viikkoa sitten :D
Tuleeko buusteri yleensäkään enää?

Jöö. Eka tunti oli tylsää terveystietoa, ja sitten oli taas neljä tuntia raflapalvelua. Sielä on yleensä aika kivaa, kun teorian lisäks tehdään jotain käytännönjuttuja. Ja teoriassa pääsin taas loistamaan, kun tiesin miten kiljusta (ope: "Miten tehdään alkoholia?" niko: "Vettä, sokeria ja hiivaa. Pikahiivaa!" ope: Noniiinn! Sieltähän se kiljuresepti tuli!") jaa tujumpaa, tislaamalla siis. Kukka katto mua vinoon, nyt se varmaan pitää mua kiljunkeittelijänä :'D
Mutta mä vaan kuuntelin yläasteen kemmantunnilla!
Ja ihmettelnpä siis täälläkin sitä asiaa, että saatiin vanhempien allekirjotettavaks lupalappu koskien alkomahoolin maistelua opetustarkoituksessa. (Ja senhän nuo allekirjoitti :'D)
Määrät on kuulemma niin pieniä, että niistä ei tule humalaan (sehän nähdään). Vahvoja juomia ("yli 22 t-%") maistetaan niin että litkuun tökätään pilli, peukalo pillin päähän, ja maisteaan se tippa joka siihen jää. Ja niitä miedompia kuulemma ihan lasista.

Teorian älkeen tehtiin tuoleista piiri, ja saatiin kortit, joissa oli 11 erilaista ryhmän roolia. (yliseko, tuomari, kunkku, arvoton, hylätty, pelastaja, mokaaja, syntipukki, äiti/isä, erilainen ja häirikkö + 4 tarkkailijaa)
Tarkkailijat meni sivuun, muille keksittiin puheenaihe, ja kaikki sitten esitti sitä mikä kortissa luki. Viimenen kierros oli ihan paras, sillä suurimmassa roolissa olevat kortit meni aika lailla oikeille tai ainakin eläytymisen osaaville henkilöille.
Koko juttu huipentu siihen, kun yliseko-eero (lopetettuaan kukkapuskan luo paenneen hylätty-nikon kiusaamisen) sanoi seisaaltaan huhtovan häirikkö-teemun vetskarin olevan auki.

Sekunnin sadasosan hiljaisuus

raikuva naurunremakka, teemu heittäytyy maahan nauramaan kippurassa.


Eikä se vetskari siis ees ollu auki.