One night and one more time
Thanks for the memories
Even though they weren't so great
He tastes like you only sweeter

Harvinaisen päähänjäävä kertosäe. Falloutboy(s?)ia tuo siis.

Kävin tänään kirjasto(i)ssa, lainasin tiiliskiven, aka pottervitosen englanniksi (riittääpähän luettavaa loppulomaks, ellei -vuodeks...) ja sen päättömiä potilaskertomuksia -kirjan ykkösosan, eli parantunut hoidosta huolimatta. Onneks en ole lääkäri :'D Ne on ihan älyttömän hyviä jotkut, repeiltiin koko perheen voimin kun sitä luettiin...

Lisää hölinää ehkä myöhemmällä, kattoo ny jaksanko hiiviskellä.

Tuikitavallisen, mutta ihan mukavan päivän kunniaksi luon kategorian, joka ei ole tylsää, yöllistä, yleistä, muminaa, kuvia, ruokaa, eikä pikakertausta.

Ehdotuksia otetaan vastaan!
Edelleen.

Yöblogaukseks tämäkin siis muuttu, mutta ehdotuksia otetaan silti vastaan.
Hemmetti kun oli taas sydän kurkussa, mut bustattiin taas, tällä kertaa bustaaja vaan oli kissa. "Miau, maaaauuur, kur, maaauuuurrr?" se jutteli kun minä yritin hiljaa ottaa konetta laukustaan. Kiitti vaan... Noh, ainakin metelöinti taidettiin pistää kissan piikkiin.
Hämmästyttävää, vielä ei ole huominen! Mitähän mun huomenna pitää tehdä... Tuskinpamitäänerikoista. (Jaaha, välilyönti eitaas toimi.) Kuka lähtis mun kanssa kauppaan kouluroinaostoksille viikonloppuna? Noh, tuskinpa tätä kautta kukaan. Te kun ootte tollasia hiljasia lukijoita, käytte vaan, muttette puhu mitään. Masentavaa. Mutta lukekaa pois, alati kasvava kävijälaskurin numero on ilo silmälle!