Otsikko alá Lassi.

Tänään on tapahtunut ihme. Useampikin, mutta ehdottomasti ensimmäinen oli se, että sain itseni kaavittua irti patjasta jo seittemältä! No joo, herätyskello ja kännykkä vähän autto. (Also known as palovarotinääni ja 2min torkku.)
Aikomuksena oli tehdä rynnäkkö koulukeskukseen vasta yheksältä, mutta varasin aikaa heräämiseen sen pari tuntia, ja muutenkin on kai jo aika opetella ihmismäisiin nukkuma-aikoihin. Yheksältä sielä siis olin, ja törmäsin ensimmäisenä rönkköön. Vaihdoin siinä kuulumisia, ja lähdin kiertelemään koulua. Ei ne ihanat taideteokset sielä seinillä ollu sen enempää kaunistunu kun keväälläkään. Se musiikinkuuntelukuva oli yhtä keskeneräsen näkönen kun ennenkin, ja sen ex-sinisten pennkien aulan seinät näytti edelleen siltä että maalinkantaja-apulainen ois kompastunu ja viskannu maalipurkit seinään. Jess.

Selvitin missä lukiolaiset oli, ja jäin päivystämään siihen ruokalan nurkalle, juoruten jokasen ohi kulkevan opettajan kanssa. Ne oli kuulemma saanu ohjeet häätää ylimääräset pois, mutta ei kukaan mua silti yrittäny hätistellä 0:)
Sitten kun väki rupes pikkuhiljaa purkautumaan salista, irvistelin omahyväsesti kaikille tutuille. Niillä oli kuitenkin kiire uusiin kotiluokkiinsa, eikä kukaan kerinny juurikaan jäämään juttusille. Ja mä jäin taas yksinäni tallustelemaan käytäville.
Laahustin sitten koko koulun käytävät  läpi, ja tutkiskelin niitä karttoja mitkä oli aulaan ilmaantunu. Mikä ihme se pitkä ällän mallinen huone pohjakerroksessa on? Siinä portaiden vieressä? Ovessa ei lukenu mitään, eikä kyllä siinä kartassakaan. Bongailin lisää opettajia, ja vaihdoin kuulumisia opon kanssa. Sekään ei keksiny mulle tekemistä, joten jäin sitten pelailemaan kärmespeliä ja sudokua kännykällä  opehuoneen eteen. Rönkkö purjehti ohi ja vinoili tylsistymisyyden näöstä (onpas hankala taivuttaa tota sanaparia), ja samassa sen viereen ilmaantu joku sen vanha oppilas. Se tyttö anto sille kutsun ylioppilasjuhliinsa, ja rönkkö lupas mennä! Harmi ettei amiksilla oo kirjotuksia, ( tai ainakaan niitä ei pidetä yhtä ihmeellisinä kun lukiolaisten vastaavia), muuten kyllä marssisin kutsumaan rönkön omiinkin juhliini! Samassa siihen ilmaantu myös kolmen-neljän hengen porukka, kaks ollia ja lassi ja kai joku muukin. Ettekö te tosiaan tienny missä lukion oppilaskunnan huone on? (Hauskaa kun hyvällä tuurilla ehkä yks nämä tunteva henki lukee tätä blogia...)
Lukion ruokailun aikana sitten kaappasin sennin mukaani ja kiertelin taas koulua. Harmi kyllä opettajat oli lähdössä bussikiertueelle ala-asteille, joten kovin montaa ei keritty mennä jututtaan. Köksänopelle(kin) kuitenkin kerkisin menemään perhosta lesoilemaan, sain yllätyshalauksen ja sain kuulla tämä olevan musta ylpeä *punastus* (mä en muuten osaa punastua, kai :P). Se myös pyysi mua tulemaan "luennoimaan" catering-alasta, jahka siitä jotain tiedän. Tottakai suostuin, menen vanhalle rakkaalle koululle ihan millä tahansa tekosyyllä!

Aamu oli aurinkoinen, mutta koska kaatosade otti ja yllätti, niin en viittiny taas ruokailun jälkeen enää ulkonakaan kävellä yksinäni (kyllä sielä oli kiva hyppiä kun senni hyppi vieressä, en näyttäni ihan niiin friikiltä ;)). Maleksin sitten sisällä lukion kirjaston ja pukkareiden väliä, ja sain osakseni aaikaast monta liiintsariiii! -katsetta :D Kyllästyin niihinkin, ja menin lukemaan tiedelehtiä sinne kirjastoon (kahvikaakaokone ei toiminu ;<). Sitten kun siitä nostin pääni, niin kello oli yks, ja koko koulu tyhjentyny. Missä välissä? Miksen mä huomannu mitään? :'D
Tuhahdin ja painuin kuivaamaan mopoani, jotta pääsisin kotiin. Sadekin oli lakannu vähäks aikaa.

Tai oikeestaan pitemmäkskin aikaa, ilma oli taas oikein aurinkoinen kun kotona istuin. En kuitenkaan jaksanu mennä ulos, vaan uppouduin lukemaan kirjaa. Väsymyskin yllätti, ja menin mittaamaan kuumeeni. Jee, 37.5 celsiusta. Ai että mä rakastan kesäkuumeilua...

Illalla leikin pizzataksia ja kävin ostarin kulmalla nappaamassa muutamat namipizzat mukaani. Mopolla. Kaikkein vaikeinta siinä on lähteä liikkeelle, kun kädessä on kaks tulikuumaa pizzalaatikkoa ja ranskalaisloota, ja samaan aikaan pitäis kääntää ohjaustankoa, vääntää kaasua, vilkuilla ympärilleen, ja ennen kaikkea pysyä pystyssä. Sitten kun saa kummatkin jalat kyytiin, voi ajaa suht normaalisti. Paitsi että ne pizzalootat poltti mun jalat...

joopa joo.Kolmen kuukauden tylsyysjakso alkakoon. Tai no, maanantai keskyettää sen, mutta kuitenkin. Jippijaijee.