Mää en tajua niitä ihmisiä, jotka päättää hetken mielijohteesta lähteä huviajelulle.

Kävin äsken viemässä muun perheen satamaan, että pääsevät vironlaivalle. Käsien tärinä ja yleinen vauhkous alkaa vasta nyt laantua, kun kotiintulosta on puoli tuntia...

Sekin vielä, että kun pääsin pois satamasta ja pujottelemaan tietyöalueelle betoniporsaiden ja muiden ohjausjuttujen keskelle, alkoi puhelin kivasti soida, eikä sitä siinä istuessa kovin herkästi saa vyön alta farkkujen taskusta kaivettua. Annoin soida, mutta kun se hälytti toisen kerran perään, kaivoin sen suoralla taskusta. Siinä sitten toisella kädellä pujotellen sain kuulla että mut oli ohjattu väärään satamaan, ja pääsenkö heittämään ympäri <3 Joo, heitänpä kuule mechelininkadulla ympäri. Käännynpä vaikka oikealle ja tulen korttelin takaa takaisin! Kiva vaan että joka vitun tie on ykssuuntanen väärään suuntaan eikä tietäkään saa ylittää ~mistään kohtaa että pääsisi toisen puolen kaistalle.

Päättivät sitten mennä taksilla satamasta toiseen. Ja tulla taksilla kotiinkin, koska mulla ei ole mitään havaintoa missä on katajannokka. Eikä mua jostain syystä huvita lähteä kartan kanssa arpomaan pimeällä sen sijaintia.

Ja sekin vieä, että tota kaikkea miettiessä alko väkisinkin tulemaan tippa linssiin, ja tunnetusti se heikentää näkökykyä. Nenäliinatkin oli taskussa.

Vittu jee.