Beware koulukeskus! Vii aar kaming tumorou! Ät ten oklok. Tai ennemmin, jollen jaksa istuskella kotona :P
Jeesh. Mä heräsin tänään jopa ennen kymmentä _o/ Oli mulla taas herätyskellokin päällä, mutta pitänee vaihtaa soittoääntä kun mä en enää herää siihen, vaan sammutan sen luontevasti ja salamannopeesti (near a tr-) vaikka täydessä unessa. Ja aasinsiltana uniin, niitä mä oon nähny ihan omituisia pari kolme päivää. Eilen (olikohan se eilen) näin unta jossa pratchettin kirjojen noidat oli täälä tuusulassa. Mä olin kotona ja vastasin lankapuhelimeen, jossa oli joku soneran asiakaspalvelun naikkonen. Sen mukaan äidilläkin on nyt soneran liittymä, ja pitäis jotain tietoja saada. Noh, en yrittänykkään huudella äitiä puhelimeen, vaan käskin paikalle ilmaantunutta (tuntematonta) noitaa hakemaan Muori Säävirkun paikalle. Friikkiä.
Ja tänä yönä näin kanssa hullua unta, olin mökillä (joka oli muuttunu sitten viime näkemän) ja hiippailin vesiletkun kanssa autotien viereen ja pusikkoon piiloon. Suihkuttelin letkulla ilmaan autojen ylle kuin vesisade, mutta yhtäkkiä paikka alkoi tulvia, ja autoilijat rupesivat katselemaan että mistä pirusta vesi tulee. Säikähdin ja loikin mustavalkoisilla kengilläni kuralätäkköjen yli karkuun. Jostain syystä lähdin iltahämärässä (ja kamalassa seepiasävyisessä sumussa) kävelemään mummulle. Puolivälissä käännyin ympäri, ja näin yhden tuttuni. Jatkoin matkaa kohti mummun taloa hänen kanssaan. Mummun luona sitten selitin että olemme jossain kisassa, ja meidän täytyy jatkaa matkaa jonnekkin aamulla. Teimme olomme kotoisaksi mummun makuuhuoneessa (hän kun nukkuu oikeastikin syystä tuntemattomasta aina sohvallaan olohuoneessa..) ja aloimme nukkua. Uni jatkui kai jotenkin, mutta ei tapahtunut mitään erityistä.
Ollapa unikirja käden ulottuvilla (tai yleensäkään olemassa), saattais oppia noista jotain :D
No kuitenkin, herättyäni tuon unen jälkeen (tai oikeastaan vasta sängystä laskeutumisen jälkeen) potkaisin koneen käyntiin ja lähdin metsästämään aamupalaa. Yhden mesekeskustelun innoittamana lähdin etsiskelemään vanhan koiramme kuvaa, mutta löysin vain tämän, jossa se on pentu:
Tino kuoli siis nelisentoista vuotta sitten, kun olin parivuotias. Se halvaantui, ja eläinlääkäri lopetti sen. Äitini hautasi sen ruumiin (edellämainitun) mummun omenatarhaan, yhden edelleen olemassa olevan puun juurelle.
Mulla on vaan hämärä muistikuva Tinosta, makoilen jossain kehdontapaisessa takapihallamme, ja yläpuolella näkyy serkkujeni sieraimien lisäksi harmaa koirannassu. Voi olla että tuokin on vain kuvitelmaa. Kuulemma olin kova tökkimään sitä silmään ("Silmä!"), mutta ei tuo lempeä vanha koira siitä välittänyt.
No joo, takaisin tähän päivään. Olen taas vaihteeksi kyyhöttänyt koneella koko päivän (itse olet nörtti). Yhdessä vaiheessa kehittelin lassin ja ollin kanssa kauhukertomusta Hemuli-pojasta, jolla on ongelmia tulen kanssa ja kauniista vaaleaveriköstä Möröstä, joka on mieltynyt ihmisten pakastamiseen.
Myöhemmin vitt.. eikun pelailin aapelissa, haist.. siis demitin ahkerasti ja muokkailin kuvia. Ja vielä illemmalla poikkesin porukoiden kanssa hyrylään jätskille. Ja vieläkin illemmalla, tai yömmällä, eli äsken, tein taas yhden uuden ihmemunakkaan. Se sisälsi neljä munaa, palvikinkkua, suolaa, valkopippuria, maustepippuria, rakuunaa, kalamaustetta, tilliä, yrttimaustetta ja neilikkaa. Rupeekohan multa makuaisti meneen, kun ei se kauheen oudolta maistunu.. Kurkusta alas sen sain vahvalla teellä. Nam.
Kommentit