Siellä siis, nooraseni.

Ei, en oo kadonnu maan päältä, vieläkään, harmi kyllä, vaan pyörin pyörin ympyröissäin koululla. Työajat kusee edelleen, eikä mulla ensimmäisenä pälkähdä iltavuorosta kotiuduttuani potkasta tietsikkaa käyntiin tossa yhentoista tienoilla (hyvällä tuurilla), varsinkaan jos seuraava vuoro on aamu.

Onneks kolmessa viimesessä viikossa on vaan neljä ilta-aamua, tässä kolmessa oli/on kuus.
Ja tauotkin on tasasemmin pitkin viikkoa (onko se nyt sitten hyvä asia muka?), mulla ei oo enää yhtään kokonaista viikonloppua vapaana.

Yks kolmonen sano aika hyvin, suunilleen noin:

Jos et ollu yksinäinen kun alotit koulun, niin nyt tulet olemaan.