Isontalon Antti ja Rannanjärvi ne jutteli kahren kesken.
Tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni niin minä nain sen komian lesken.

Ensin ne portahat särjettiin ja sitten vasta muuri.
Isoo-Antti se erellä kulki, joka joukosta oli suurin. 

Isontalon Antti oli ensimmäinen ja Rannanjärvi oli toinen.
Pukkilan Jaska se Kauhavalta oli kolmas samanmoinen. 

Sitten on piru, sano Rannanjärvi, jos minä miestä pelkään!
Tervaskannolla kuonon päähän ja teräksellä pitkin selkää. 

Vaasan veri ei vapise eikä Kauhavan rauta ruostu.
Niskasta kiinni ja puukolla selkään, jollei se muuten suostu. 

Ei saa laulaa Rannanjärvestä, Rannanjärvi on kuollut.
Rannanjärven hauralle on marmoripatsas tuotu.