-Sunsilklakka-akka kampin kaukoliikenteen terminaalin liukuportaissa höystettynä tulitikkuaskia isommalla D & G (Dolce & Gabbana) -laatalla oikeessa perstaskussa. Ja mikä siis kiinnitti huomion? Sunsilkin lakan löyhkä, joka leijaili vielä viis metriä sen perässä, + pohdinta siitä että mahtaa olla kivuliasta istua niillä farkuilla.

-Nuori nainen, joka uhmasi maan vetovoimaa kävellessään nilkkureillaan hotelli helkan vieressä. Sen jalat vältty kun ihmeen kaupalla osumasta toisiinsa joka siirrolla, ja nilkat lonksu ja lenkutteli ympäriinsä pahemmin kuin hällä johon yleensä vertaan. Jopa paikallaan seistessä!

Tjoo, noora oli oikeessa siinä että aamusin mulla on liikaa ylimäärästä aikaa, nytkin meinaan istuskelen janin sängyllä (i'm in ur internets stealin' ur... bandwidth, i think so...) sen ollessa kuuliaisesti koulussa (=pelaamassa CS:sää aikansa kuluks veikkaisin) ja tuumin koska sitä jaksais pedata tämän ko. sängyn, pukea päällensä ja mahdollisesti raottaa ovea ja luikahtaa jääkaapille.

oujee, überhyperlause.

Saapas nähdä mitä tulee tänpäiväsestä iltavuorosta keittiössä on samaan aikaan mun lisäkseni sekä kukka (eri puolella) että teemu (samalla puolella). Tiedossa on siis "Arvaa kuin monta munaa mä oon nyt rikkonu!" -tiedotuksia ja huimia sanasotia. Vaan kumpia kumman kanssa, se jääköön arvoitukseksi.
Eilinen tiski-iltakin meni kukan kanssa, hää kun joutui jäämään ylitöihin korvaamaan tunteja toissapäivältä, kun joutui lähtemään aiemmin. Vaan eihän kukka mitenkään voinu jättää mua yksin sinne, vaan vietti loppuillan siellä mun kanssani (eli loppujen lopuks vaan tunnin pitempään kun oli tarvis, pistetiin tiski yheksältä kiinni). Sitten seuras pieni etsintäoperaatio, meitinluokkalainen justina oli hukannu kännykkänsä ja viuhto kymmenisen minuuttia ympäri keittiötä, pukkareita ja herkkua sitä ettimässä samalla soittaen siihen mun kapulalla. Ja löytyhän se sitten lopuks, jääkaapista viettämästä iltaa greippilootassa.

Jani oli kuvaillu jotain mielenosotusta koko illan, ja marssi sitten perholle kun päästiin sieltä ulos. Lampsittiin junaan, jätettiin kukka matkan varrelle, ja mentiin ("malminkartanon, eiku") martinlaakson nesteen kautta kotiin.

Ja tänä aamuna sitten jani potkittiin hereille kaheksan tienoilla ja mää jäin kääriytymään tiukemmin peittoon, ja nukuin vielä neljä tuntia.

Viittä vaille yhden uutiset: Tunti ja viisi minuuttia siihen että kello on kaksi. Silloin pitää valmistautua lähtöön. ...ja lähteä viittä yli (hoo, vartti myöhemmin kun jos kotoota lähtisin), jos kukka vartoo ulkona aikataulussa.


So long suckers! Kommatgaa muah niinq!!1!