Ensimmäiseksi: se on rentouttavaa.
Toiseksi, hutiloida ei saa.
Kolmanneksi, sitä ei pidä tekemän kiireessä.
Lopuksi saa jotain makeaa.

Jep, appelsiinit on nam. Jotenkin vaan niin kivaa suikale suikaleelta repiä niitä valkosia kuoria siitä aplarista, ja vältellä parhaansa mukaan mahdollisia mehusuihkuja.

Tosin fail at syöminen, heitin pari kolme lohkoa suuhun kerralla, purasin ja pärskäytin mehua päälleni...


Jos ihmettelet että mitä helevettiä mää höpötin tossa äsken, niin älä multa kysy, mähän vaan kirjotan tätä blogia!

Joopa joo, taas hetki kotona. Tulin tänne tosiaan vasta tänään maanantaina, eilen en viittiny lähteä kesken Janin ja siskonsa juhlien, ja kun viimeset vieraat lähti kaheksan tienoolla, oli jo turhan myöhästä.
Joten tänään sitten nukuin melkein kahteentoista ja istuskelin janin ja paikalle pyörähtäneen kukan seurassa yhteen.
Tänään olis ollu myös perhon järjestämä leffatilaisuus (Rakkauden resepti) tennispalatsissa, ja sitä ennen Markus Maulavirran luento aiheesta tuntemattomasta. Maulavirtaa ois voinu mennä tsiigailemaan, mutta eihän kukaan vapaapäivänä niin aikasin (kymmeneltä alko luento) herää, eiksvai?

Yhyy, neljä päivää töitä ja sitten loppuu jakso. Ja viikonloppuna on ne lanitkii, khyläkhylä. Viittisköhän sitä tehä jopa niin, että pesii siellä/janilla loppuun asti, ja menee suoraan vantaalta kouluun maanantaina?

Harkitaan. Ja koska tätä ei kukaan raaliajassa lue, niin ehehe, enpäs kerro vielä mesessä/irkissä (joka muuten on läppärillä auki ja läppäri on toisessa huoneessa) kellekään. Muhaha.

Ah ihanaa tätä nopeetapöytäkonetta konetta, jota voi käyttää lagaamisenkin aikana.

Ai niin, näinpä tänään yhteentörmäyksen ratikan ja ~samanikäsen tytön kanssa. Tytölle ei käyny kuinkaan, mitä nyt näytti säikähtäneeltä ja itki, kun vieressä ollut mies ja ratikasta pompannu kuski kyselivät oloa. Ja kuski vaati tulemaan mukaan, mihin sitten olikaan viemässä. En kuulut, olin tien toisella puolella.
Tapahtui siis siinä Kiasman ja eduskuntatalon lisäsiiven välissä, tyttö seisoi vissiin huomaamattaan keskikorokkeen (mikä onkaan, siis se joka on kaistojen keskellä, kahden suojatien välissä) vieressä tiellä, turhan lähellä ratikan raidetta. Ratikka-asemalta tullut raitiovaunu tönäs tytön kumoon oikeella etukulmallaan, mutta kuin ihmeen kaupalla tyttö ei jääny alle, vaan kuski sai pysäytettyä saman tien kun osui. Tytön vieressä seissyt mies siis alkoi yhtäkkiä huutaa tytölle ja huitoa ratikalle (minkä takia kiinnitin huomioni siihen enkä vasemmalta tuleviin autoihin), fiu - kops.

Tyttö meni kuin menikin ratikkaan vastaväitteidensä jälkeen.


Itehän meinasin (+ meitinluokkalainen tuukka) jäädä alle samassa paikassa viime viikolla, tosin ratikka oli yli viiden metrin päässä ja painoi tööttiä.

Villkommen till Helsingfors!